Tämä on nyt se aika vuodesta, jolloin tarvitaan lisää positiivisuutta. En nyt tarkoita Koronapositiivisuutta, sitä ilmaantuu toivomattakin. Tarkoitan sitä ajattelumallia, jossa kaivetaan aivojen poimuista niitä positiivisia ajatuksia, jotka kantavat läpi harmaan syksyn.
Ensinnäkin valon määrä. Olemme menossa kohti marraskuuta, sitä kuukautta, joka täällä Suomessa on se kaikista pimein kuukausi. Silloin pitää etsiä lisävaloa monin tavoin. Ulkona on suunnattoman kaunista koska puuruska on tänä vuonna erityisen kaunis. Keltaisen ja punaisen sävyjä on paljon. Saati sitten niillä alueilla, joissa on kunnolla maaruskaa, joka suorastaan hehkuu kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä. Jos taivas on pilvessä, voi katsoa valokuvia aurinkoisesta ruskasta. Jos aurinko pilkistää, ilmassa olevien palohiukkasten takia kovin punaisen sävyisenä, voi ihailla, kuinka se värjää kaiken punertavaksi.
Valitsin artikkelikuvaksi (se otsikon kanssa oleva kuva on artikkelikuva) tuollaisen kauniin auringonlaskun. Näitä sävyjä tarkoitan, kun haluan piristää mieltä. Jos ulkona oleva valon määrä ei riitä, sisällä voi lisätä valon määrää. Kohdevalo on siihen oiva. Samoin kynttilöiden aika alkaa tähän aikaan. Eiväthän ne mitään valaise, mutta onhan niiden luoma tunnelma mukava. Sitten onkin jo kausivalojen aika. Vielä niitä ei saa sanoa jouluvaloiksi, mutta samoista lamppusatseistahan siinä on kysymys. Ehkä vain ne joulupukinkuvalliset on pakko pitää kaapissa lähemmäksi joulua, mutta se sellainen poronnäköinen lamppuhahmokin käy ulos jo näin, koska sen voi kuvitella olemaan peura tai kauris tähän aikaan ja Petteri vasta jouluna.
Sitten pukeutuminen. Villasukat, shaalit, villatakit, kaikki sellaiset mukavat vaatteet, joihin upota ja kääriytyä ovat hyviä juuri tähän aikaan vuodesta. Ulkopukeutumisessa kannattaa suosia sellaisia vaatteita, jotka saa vyötäröltä, kaula-aukosta ja hihansuista melko tiukalle. Tämä ohje on voimassa ainakin jos menee metsään, sieneen, lenkille. Hirvikärpäset, nuo ihanat aktiiviliikuntaan kannustavat ötökät ovat taas runsaslukuisina esillä. Mutta niistäkin on hyötynsä, sillä ne lisäävät notkeusharjoituksia. Oletko huomannut, kuinka käsi, joka ei enää ulettunut lapaluuhun yhtäkkiä pyrkiikin estämään hirvikärpäsen möngintää lähes ulettumattomissa? Tuo liike on nopeampi kuin ajatus, sillä inho hirvikärpäsiä kohtaan kulkee suoraan selkärankaa pitkin niissä hermoissa, joissa on ohjeistus sapelihammastiikeriltä pakenemiseenkin. Tuo käsky ei kulje aivojen kautta vaan aivot seuraavat perässä ja me reagoimme jo ennen.
Positiivinen ajattelu on samalla tavalla sisäänrakennettu. Jos sanon itselleni: ”Älä sure”, aivot unohtavat tuon sanan älä ja kuulevat minun kehoittavan itseäni suremaan. Siksi on tärkeää sanoa itselleen myönteisessä muodossa olevia lauseita. ”Hymyile! Nauti olostasi! Ole onnellinen!”
Positiivisuudesta on kirjoitettu niin paljon, että monet ovat siihen täysin kyllästyneet. Tässäkö nyt pitäisi surullisten asioiden keskellä olla hampaat korvissa irvistämässä iloa naamalleen kun todellisuus on aivan toista. Ei tietenkään niin. Silloin kun on surua, saa surra, silloin kun on vaikeuksia, saa niitä miettiä. Mutta idea onkin se, kuinka pitkäksi aikaa, kuinka syvälle siihen suruun, vaikeuksiin, kipuun uppoutuu. Missä kohdassa sanoo itselleen, nyt saa riittää ja nostaa leukansa ylös, teippaa ne suupielet ylöspäin ja ajattelee asioita uudelta kannalta.
Mainostamisessa ja markkinoinnissa työntekijöitä saatetaan opettaa yksinkertaisella peilitempulla. Kun soitat asiakkaalle, pidä peiliä työpöydällä. Muista hymyillä usein ja asiakas kuulee äänestäsi, että puhut hänelle hymyillen. Temppu on yksinkertainen, mutta todenperäinen. Hymy tosiaan kuuluu äänestä. Nyt siis suupielet ylöspäin siellä hiostavan Koronamaskin takana, sen pyörryttävän käsidesin hajupilven keskellä. Kyllä se tästä!
Aurinkoista viikonloppua!
More positivity!
This is now the time of year when more positivity is needed. I don’t mean Corona Positivity now, it shows up unwanted. I mean the way of thinking that is digged out of the folds of the brain, those positive thoughts that carry through the gray fall.
First, the amount of light. We are heading towards November, the month that is the darkest month here in Finland. Then you have to look for extra light in many ways. The outdoors are incredibly beautiful because the woods with their aughtumn colors are especially beautiful this year. There are many shades of yellow and red. Not to mention in those areas where there is a proper ”maaruska”, that is autumn colors in the ground, that literally glows in all shades of red and yellow. If the sky is cloudy, you can look at photos of sunny autumn colors. If the sun only peeks, in a very red hue due to the fire particles in the air, one can admire how it stains everything reddish.
I chose such a beautiful sunset as the article image (the image with the title is the article image). I mean these shades when I want to brighten my mind. If the amount of light outside is not enough, you can increase the amount of light indoors. The spotlight is great for that. Likewise, the time for candles begins at this time. They don’t illuminate anything, but the atmosphere they create is nice. Then it’s time for seasonal lights. They may not yet be called Christmas lights, but they are the same lamp sets. Maybe only those Santa Claus shape are forced to keep closer to Christmas in the closet, but that kind of reindeer-looking lamp character already goes out like this, because it can be imagined to be a deer or a roe at this time and Rudolph only at Christmas.
Then dressing up. Woollen socks, shawls, cardigans, all the kind of comfortable clothes to wrap in are good at this time of year. When dressing for outside, you should prefer clothes that get quite tight at the waist, neckline, and cuffs. This instruction is valid at least if you go to the forest, go to pick mushrooms, go for a jog. Moose flies, those lovely bugs that encourage active exercise, are once again on display in large numbers. But they also have their benefits, as they increase flexibility exercises. Have you noticed how a hand that no longer reached the scapula suddenly tends to prevent the deer fly from roaring out of reach? That movement is faster than the thought, as the disgust for deer flies travels directly along the spine in those nerves that are instructed to escape the saber-toothed tiger as well.
Positive thinking is similarly built-in. If I say to myself, “Don’t grieve,” the brain forgets that word don’t and hears me urge myself to grieve. That is why it is important to say sentences in a positive form for yourself. “Smile! Enjoy yourself! Be happy!”
So much has been written about positivity that many are completely bored with it. Here, in the midst of sad things, should there be teeth in your ears grimacing with joy on your face when the reality is quite different. Of course not. When there is sorrow, one can mourn, when there are difficulties, one can think about them. But the idea is how long, how deep to immerse oneself in that sadness, hardship, pain. Wherever you tell yourself, now you get enough and lift your chin up, tape those corners of the mouth up and think things through a new perspective.
In advertising and marketing, employees may be taught with a simple mirror trick. When calling a customer, keep a mirror on your desk. Remember to smile often and the customer will hear from your voice that you are talking to him with a smile. The trick is simple but realistic. A smile really comes in the voice. So now lift those corners of the mouth up behind the svetty Corona mask, in the middle of dizzying cloud of the disinfectant. It’s going to be fine!
Have a sunny weekend!
