by 
Aloitanpa tänään kirjoittamaan suurellista tekstiä. Voisi ajatella, että tuollainen otsikko ja vielä tuollainen kuva yhdistettynä – täytyy olla vähän päästään vialla. 🙂 Mutta avaan vähän asiaa lisää. Ensinnäkin tuo kuva on jostakin vapaasti käytettävistä kuvista otettu. En edes tiedä tekijäänsä, mutta olet tekijä kuka hyvänsä, ainakin minut olet valloittanut. Siinä iloinen mieli ja taitava yksinkertaistaminen osuvat yhteen.
Toiseksi otsikko voisi olla myös ”menetetty sukupolvi”. Ns. kansakunnan muisti on lyhyt. Tällä hetkellä kun mietitään, miten edetään tästä koronapelkoisesta taloustilanteesta eteenpäin, kirjoitetaan näkyviin pelottavia madonlukuja vuosikausia kestävästä lamasta, talouden sakkaamisesta niin monella tavalla ja käydään niinkin kaukana menneisyydessä kuin vuodessa 2008. Sitä muistellaan ja mietitään, että silloinkin meillä oli ns. menetetty sukupolvi.
Älä pelkää, en pilkkaa asiaa millään tavalla. Taloudelliset vaikeudet eivät ole herkkua. Tyhjä kassa vie mielen matalaksi. Yhtään sukupolvea ei olisi varaa menettää! Itse asiassa, lyhennetään polttoväliä: yhtään ihmistä ei olisi varaa menettää!
Menetetyllä sukupolvella tarkoitetaan tilannetta, joka syntyy kun talouden vaihtelun notko osuu johonkin kohtaan. Siinä opinnoistaan valmistuvat ihmiset kirkkaine silmineen ovat valmiina säntäämään työmarkkinoille. Heillä on mielessään kaikki ne opetukset, mitä on annettu. Koulutuksen merkitys on heillä solmiona kaulassa, vasta hankittu päättötodistus kiiltelee heidän kengissään ja nostaa rinnan kaarelle. Työhaalari tai työpuku on uutena päällä. He ovat kaikella tavalla valmiita työelämään. Mutta talous ei tarvitse heitä. Edellisetkin työntekijät joutuvat lomautetuiksi tai irtisanotuiksi.
Aikaisemmin uhrasimme surutta kokonaisen sukupolvenkin. Sitä on tapahtunut jokaisen isomman laman yhteydessä. Kuinka se käytännössä tehtiin? Se tapahtui niin, että noiden nuorten annettiin kirkassilmäisinä juosta työpaikan haussa väsyksiin. Sitten talous vähitellen parani, uusia työpaikkoja alkoi syntyä. Miten siinä vaiheessa kävi? Uusi sukupolvi suoraan koulunpenkiltä ohitti tuon lamasukupolven. Tuo edellinen sukupolvi ei ollutkaan kelvollista työmarkkinoille, koska sen edustajilla oli opintojen jälkeen työttömyyttä. He jäivät leimatuiksi ja pysyivät leimattuina. Viimeisenä niittinä monen kohdalla oli katkeruus. Siinä on tunne, josta on todella paljon haittaa. Se syö ihmistä sisältä, tarttuu itseluottamukseen ja saa arvokkaan ihmisen väheksymään itseään.
Miksi sitten nyt on niin tärkeää olla Suomea pelastamassa? Eikö nyt tule käytettyä vähän turhan suuria sanoja? Ehkä niinkin, mutta ikä on siitä hauska, että sekä nuorena että vanhana ”ei häpeää tunneta”. Keski-ikä siinä välissä tuntee häpeää kaikesta, mutta nuorena ja vanhana on vapaa sanomaan ääneen.
Meillä on mahdollisuus olla Suomea pelastamassa. Siihen tarvitaan rohkeutta, luottamusta, yhteen hiileen puhaltamista, sitkeyttä ja suomalaista sisua. En sano mitään uutta. Kaikki nämä asiat ovat olleet olemassa, minä vain kerään niitä saman otsikon alle näkyviin. En tavoittele, enkä tahdo politiikkaan. Tiedäthän sen sopimattoman ilmaisun tekemisestä ja opettamisesta. 🙂 Minä en ole edes opettaja, minä vain kirjoitan.
Joskus kauan sitten Nokian rajalla oli mainostaulu: Markka ei ole muuttolintu. Sillä tarkoitettiin, että älä lähde naapurikuntaan ostoksille. Euro kuuluu samaan lintuparveen. Sitäkään ei kannata viedä kauaksi kotoa. Taas muistutan siitä, että voimme silti ihan hyvin olla EU:n jäseniä, toimia globaalisti ym. Mutta jos me haluamme nostaa suomalaista taloutta, meidän pitäisi ostaa suomalaisia palveluita, suomalaista ruokaa, suomalaisia valmisteita. Kukaan ei ajattele meidän parastamme jos me emme sitä itse tee.
Kun uusia sukupolvia valmistuu oppilaitoksista, miksi työnantajat eivät opasta heitä, millainen CV antaa töitä? Miksi työmarkkinaliitot eivät kerro vaihtoehtoja, mitä tehdä, jos töitä ei ole. Miksi kaikkien pitää niin tiukasti olla siinä omassa aitauksessaan, että toista ei voisi auttaa. Jos ei politikoitaisi vaan tehtäisiin yhteistyötä.
Suomi nousi sotien jälkeenkin. Me tarvitsemme Suomelle taas sitä samaa sitkeyttä. Tarvitsemme hyvän CV:n, jolla Suomi menestyy. Voisiko esimerkiksi koronarokotteen kehittämisen tukeminen olla osa sitä hyvää CV:tä?
Kun puhutaan kestävästä taloudesta ja maapallon pelastamisesta, puhutaan laadukkaiden tuotteiden käyttämisestä. Sen ajatuksen mukaisesti suomalainen tuote on ihan ykkönen!
