by 
Kommentoin tätä keskustelua, jossa merkittävää on, onko suklaan tai jäätelöpuikon nimi jollakin tavalla syrjivä. Uskon, että uusia mahdollisuuksia tulee kaiken aikaa. Uskon, että aina on mahdollisuus parempaan. Silti minun on vaikea nähdä, että jokin nimi voisi sortaa tai syrjiä joitakin ihmisiä. Sanon tämän olettaen, että kenenkään tai minkään nimeksi ei ehdoteta sellaisia sanoja kuin Tyhmä, Idiootti tai Läski. Minun korvissani nimet kuten Eskimo tai Geisha herättävät positiivisia mielikuvia.
Mielestäni tämän keskustelun käymisen taustalla on suurempia asioita kuin tuotenimien mahdollinen kansanryhmien eriarvoinen kohtelu. Ehkä tätä keskustelua käydään siksi, että olemme oppineet kiinnittämään asioihin huomiota vasta kärjistämisen kautta. Esimerkiksi tasa-arvo on käsitteenä kokenut niin monta inflaatiota, että meidän on vaikeata määrittää, mitä tasa-arvo oikeastaan tarkoittaa. Siksi väännämme rautalangasta, että fetsi jogurttipurkin kyljessä olevan hahmon päässä ei ole tasa-arvoinen.
Sanotaan, että vuosikymmenien päästä ihmetellään, miksi edes olemme käyneet tällaista keskustelua koska silloin sanasto on jo muuttunut sellaiseksi, että rautalankavääntöjä ei enää tarvita. Mutta väitän, että tasa-arvoisempaa on se, miten käyttäydymme eri tilanteissa kuin se, millaisia tuotekuvia käytämme. Minulle esimerkiksi Elovenan vaaleatukkainen kaurahiutalemainos kertoo siitä, että kypsyvä kauravainio on auringossa kullankeltainen. Rasistin minusta tekisi se, jos huutelisin hävyttömyyksiä. Samalla se tekisi minusta tyhmästi ja huonosti käyttäytyvän. Ostamalla Elovenapaketin kertoisin vain, että pidän kaurapuurosta.
Miksi sitten tämä keskustelu saa minut hämmentyneeksi? Ajattelen, että tällainen sanojen ja nimien vääntely on pohjaton suo, jossa koko ajan löytyy jotakin arvosteltavaa. Jos tänään sanomme, että Eskimo, Geisha ja vaaleatukkainen nainen ovat sopimattomia, mitkä kaikki ovat sopimattomia huomenna? Samaan aikaan kuitenkin somessa, käytävillä huutelemalla, bussissa tai ruokakaupassa katseella, ilmeellä, eleellä tai tylyillä sanoilla teemme samoin kuin ennenkin. Emmekö silloin luo lisää seläntakanahuutelun kulttuuria, jossa on enemmän ja enemmän sääntöjä, mutta ei sen enempää todellista suvaitsevaisuutta?
Eikö meidän pitäisi enemmänkin lähteä siitä, että kunnioittaisimme toinen toisiamme? Käyttäytyisimme ihmismäisesti, inhimillisesti toinen toisiamme kohtaan ja siitä käyttäytymistavasta tulisi se uusi normaali, jota muutenkin peräänkuulutetaan. Käytän nyt sopimattomia sanoja, kun sanon, että emme miettisi, olenko musta vai valkoinen vaan olisimme ihmisiä kaikki. Tällä saavuttaisimme sen, että emme miettisi värisävyä vaan yhtä lailla ihonvärin, kielen, erilaisen vaatetuksen, elopainon määrän, änkytyksen, minkä tahansa erilaisuuden hyväksyminen kasvaisi.
Tätä tilannetta, jossa yritykset muuttavat brändejään kilvan kutsutaan stereotypioiden purkamiseksi. Ihan hyvä ajatus, mutta! En usko, että stereotypiat purkautuvat sillä, että me sanomme, että nyt ne puretaan. Oletetaanpa, että stereotypioita, siis ennakkoluuloisia ennakkokäsityksiä, ei tällä kertaa painolaatan valmistustapoja, olisi esimerkiksi viivalla 1-10. Sanotaan, että nyt puretaan 7 kpl. Sitten laitetaan paremmaksi ja sanotaan, että nyt puretaan kaikki 10 kpl. Mutta sitten joku sanookin, että onhan näitä 11 kpl ja vaatii purettavaksi senkin. Siinä sitä sitten luodaan uutta sääntelyä koko ajan ja tehdään lisää sääntöjä kun haaveena olisi poistaa vanhojakin.
Tasa-arvo on hieno ja tavoiteltava asia. Mutta pelkään, että stereotypioiden purku tapahtuu samalla tavalla kuin me too- kampanjan sisäistäminen. Kampanjassa puhuttiin vakavasta ja tärkeästä asiasta eli fyysisestä koskemattomuudesta ja raiskauksen kaikenlaisen hyväksymisen kulttuurin poistamisesta. Tarpeellinen ja hyvä asia. Mutta me aloimme naureskella ja jutella siitä, mitä kaikkea me too koskee. Että enää ei saa kertoa vitsejä tai koskettaa toista. Mitätöimme kampanjaa! Samalla tavalla liiallinen stereotypioiden purkaminen vaikuttaa. Väheksymme tasa-arvoa naureskelemalla, että ei inuiitti edes tiedä, että meillä on eskimopuikkoja.
Toinen asia, mitä pelkään stereotypioiden purkamisessa. Olemmeko jakamassa omaa kansaamme taas kerran kahtia. On meitä, jotka ymmärrämme, miksi eskimopuikon nimi pitää muuttaa. Sitten on niitä toisia, tyhmempiä, jotka eivät ymmärrä. Toisella tavalla lähestyttynä: on meitä, jotka emme käsitä, miksi jotkut ihmiset tahtovat olla niin näsäviisaita, että he näpertelevät sanojen käytöllä ja sitten on meitä, jotka ymmärrämme, että eskimopuikko ei loukkaa ketään.
Hallituksen tasa-arvopolitiikalla on oma nimensä. Puhutaan intersektionaalisesta feminismistä. Pelkään, että sinänsä hyvät tasa-arvopyrkimykset tulevat kärsimään siitä, että käsitteistetään asioita liikaa. Tuolla sanahirviöllä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että pyritään erilaisilla toimenpiteillä luomaan sellaista tasa-arvoa, että erilaiset epätasa-arvoisuuteen johtavat tekijät eivät pääsisi kasaantumaan yksittäisille ihmisille. Esimerkiksi vähäinen koulutustaso ja työttömyys voivat yksinäänkin aiheuttaa vaikeuksia, mutta saman ihmisen kokemina hänen tilanteensa on taatusti vaikeampi kuin sellaisella, jolla on vain yksi esimerkiksi työmarkkinoilla syrjintää aiheuttava tekijä. Pyritään siis tunkeutumaan syrjintää aiheuttavien asioiden sisään ja avaamaan noita solmuja.
En tarkoita, että tasa-arvossakaan olisi yksi oikea toimintatapa ja vain sitä pitäisi noudattaa. Tarkoitan vain, että Korona on yhdenlainen tämän ajan talvisota, joka yhdistää kansaa. Tasa-arvoon pyrkiminen tavallisilla käytännön asioilla voi olla myös kansaa yhdistävä asia. Ei tehdä siitä vaaliteemaa, ei älymystö/duunariteemaa. Hyväksytään ja kunnioitetaan toinen toisiamme. Eletään elämäämme.
And now in english
There is allways room for improvement
I comment on this debate, where it matters whether the name of the chocolate or ice cream stick is in any way discriminatory. I believe new opportunities are coming all the time. I believe there is always an opportunity for better. Still, it’s hard for me to see that a name could oppress or discriminate against some people. I say this on the assumption that no words like Stupid, Idiot, or Fat are suggested to name anyone or anything. In my ears, names like Eskimo or Geisha evoke positive images.
I think there are bigger things behind this debate than the possible unequal treatment of brand names by ethnic groups. Perhaps this debate is taking place because we have only learned to pay attention to things through escalation. Equality, for example, has experienced so much inflation as a concept that it is difficult for us to determine what equality really means. Therefore, we twist the iron wire that the fetish on the figure on the side of the yogurt jar is not equal.
It is said that, decades later, one wonders why we have even had such a debate because by then the vocabulary had already become such that iron wire twists were no longer needed. But I argue that more equal is how we behave in different situations than what kind of product images we use. For me, for example, Elovena’s light-haired oatmeal ad tells that a ripening oat is golden yellow in the sun. It would make me a racist if I shouted shamelessness. At the same time, it would make me behave stupidly and badly. By buying the Elovena package, I would just say that I like oatmeal.
So why is this conversation confusing me? I think this kind of twisting of words and names is an endless swamp where there is something to criticize all the time. If today we say that Eskimo, Geisha, and the blond woman are inappropriate, what words are l inappropriate tomorrow? At the same time, however, in the social media, in the hallways shouting, on the bus, or in the grocery store with a look, a gesture, or with dull words, we do the same as before. Aren’t we then creating more of a culture of backhand shouting with more and more rules, but no more real tolerance for it?
Shouldn’t we start to respect each other more? We would behave humanly towards each other, and that behavior would become the new normal that is being called for anyway. I now use inappropriate words when I say that we would not think whether I am black or white but we would all be people. With this, we would achieve that we would not think about color tone but equally increase acceptance of skin color, language, different clothing, amount of live weight, stuttering, any difference.
This situation where companies change their brands on the shield is called breaking stereotypes. Pretty good idea, though! But I do not think that stereotypes are broken by saying that they are now being broken. Suppose that stereotypes, i.e. prejudiced preconceptions, not this time the ways of making a printing plate, would be on line 1-10, for example. It is said that 7 pieces are now being unloaded. Then we want to do better and say that now all 10 pieces are unloaded. But then someone says that there are 11 of them and demands that they be dismantled as well. It then creates new regulations all the time and makes more rules when the dream would be to remove even the old ones.
Equality is a great and desirable thing. But I’m afraid that the dismantling of stereotypes will happen in the same way that we internalize the ”Me too” campaign. The campaign talked about a serious and important issue, namely physical integrity and the elimination of any culture of acceptance of rape. Necessary and a good thing. But we started laughing and talking about what we are all too concerned about. That no more telling jokes or touching another. This way we are canceling the campaign! In the same way, excessive dismantling of stereotypes works. We belittle equality by laughing that no Inuit doesn’t even know we have Eskimo sticks.
Another thing I fear is breaking stereotypes. Are we once again dividing our own people in two. There are those of us who understand why the name of an Eskimo stick needs to be changed. Then there are those others, dumber, who do not understand. Approached in a different way: there are those of us who do not understand why some people want to be so naughty that they fiddle with the use of words and then there are those of us who understand that the Eskimo stick does not offend anyone.
The government’s equality policy has its own name. There is talk of intersectional feminism. I fear that good equality efforts in themselves will suffer from over-conceptualization. That monster in the word simply means that different measures are being taken to create equality in such a way that the various factors that lead to inequality do not accumulate for individual people. For example, low levels of education and unemployment alone can cause difficulties, but when experienced by the same person, his or her situation is guaranteed to be more difficult than one with only one factor, such as discrimination in the labor market. The aim is therefore to penetrate discriminatory issues and open up those nodes.
I do not mean that there is one right course of action in equality either, and that alone should be followed. I just mean that Korona is the kind of ”winter war” of this time that unites the people. The pursuit of equality through ordinary practical matters can also be a matter of uniting the people. Not making it an election theme, not an intellectual / manual worker theme. Let’s accept and respect each other. Let’s live our lives.
