Minun piti edetä järjestyksessä. Mutta en voi, koska kirjani on jo painossa ja tätä tahtia ehdin kertomaan siitä vasta kun se on jo ilmestynyt. Kerron tämän tarinan kuitenkin tapahtumajärjestyksessä.
Jätin ensimmäisen käsikirjoitukseni eräälle kustantajalle jo muutama vuosi sitten. Kustantaja ilmoitti, että tällainen kirja sopii hienosti heidän ohjelmaansa, mutta tämän vuoden sopimukset ovat jo täynnä, joten teemme sen seuraavana vuonna. Olin tohkeissani, sillä kustannussopimuksen saaminen heti ensimmäisellä käsikirjoituksella oli lottovoittoakin suurempi onnenpotku. Sopimusta ei kirjoitettu, mutta pitäähän sitä toisen sanaan luottaa.
Kuukaudet kuluivat ja välillä kyselin kustannussopimuksen perään, mutta aina vastattiin, että ihan pian. Seuraavan kirjaluettelon painoonmeno lähestyi ja kysyin taas kustannussopimuksen perään. Kustantaja ilmoitti, että heillä on kokous seuraavalla viikolla joten palataan silloin asiaan. Seuraavalla viikolla sain vastaukseni: emme kustannakaan kirjaasi.
Ensimmäistään kirjoittavan, kirjailijaksi haluavan asema ei tosiaan ole helppo. Kohteliaisuudesta tuota keskisuurta kustantamoa kohtaan en mainitse kustantamon nimeä. Sanon vain, että olen tavannut sellaisenkin kirjailijan, jonka kirja tuossa kustantamossa oli jo tehty lähes taittoa varten valmiiksi kun kirjailijalle ilmoitettiin, että kirja ei mahdukaan kustantamon ohjelmaan. Kirjailija oli jo julkaissut ennenkin ja hänen kirjansa ilomielin otettiin toisen kustantamon ohjelmaan, olihan se jo melkein valmis. Mutta kustantamon tapa kohdella ihmisiä ei ainakaan tuolloin ollut inhimillinen.
Minulla ei ole hätää. Kaivoin esiin toisen käsikirjoituksen ja lähestyin toista kustantamoa. Siellä sanottiin, että totta kai otamme kirjasi ohjelmaamme ja kustannussopimus allekirjoitettiin noin kuukauden kuluessa muistaakseni. Tämä mukava pieni kustantamo on Warelia Kustannus Oy. Tämän kuukauden lopussa Warelia Kustannus julkaisee runokirjani ”Mitä saa sanoa?” Tietysti voidaan sanoa, että nuolaista lipsuttelen kustantamon suuntaan kun kehun sitä blogissani. Mutta kun olet lukenut, mitä kerroin edellä, huomaat, että kustantamon normaali toiminta ei ole minulle itsestäänselvyys. Ja Warelia pitää omistaan huolta.
Nettiosoitteesta https://issuu.com/warelia/docs/warelia_kevaan_2022_uudet_kirjat sivulta 13 löytyy tekeleeni.
Miksi halusin kirjoittaa juuri runokirjan? Eihän siinä ole mitään järkeä! Runojen kirjoittaminen on kaikista kirjoittamisen muodoista se, joka on kannattamattomin. Moni kustantamo ei enää julkaise runokirjoja lainkaan. Toisaalta niiden käsikirjoituksia sataa kustantamoille ovista ja ikkunoista. Kirjakaupoissa runokirjoja saa etsiä. Niitä on vähän ja ne on piilotettu usein kaikista näkymättömimpään kohtaan. Miksi? Kirjakaupat tietävät, että runokirjojen myyminen ei kannata.
Kuitenkin ajattelen, että tästä se alkaa. Minusta tulee kirjailija. Se ei elätä, mutta se palkitsee.
My first book
I was going to move on in order. But I can’t because my book is already in print and if I don’t hurry, I tell you after it’s already published. However, I will tell this story in chronological order.
I left my first script to a publisher a few years ago. The publisher announced that a book like that would fit in perfectly with their program, but that year’s contracts are already full, so we’ll do it next year. I was excited, because getting a cost contract right away with the first script was a bigger fortune than winning a lottery. The agreement was not written, but you have to trust it in ones word.
Months passed and sometimes I asked after the cost agreement, but it was always answered that very soon. The printing of the next list of books approached and I asked again after the cost agreement. The publisher announced that they will have a meeting next week so we’ll get back to that then. The following week I got my answer: we won’t publish your book.
The position of writing your first book, wanting to be a writer is not really easy. Courtesy of that medium publisher, I will not mention the name of the publisher. All I am saying is that I have met a writer whose book at that publishing house had already been made almost ready for layout when the author was informed that the book would not fit into the publishing house’s program. The author had already published before and his book was gladly included in the program of another publishing house, after all, it was almost finished. But the publisher’s way of treating people, at least at the time, was not humane.
I have no worries. I dug up another script and approached another publishing house. They said of course we will take your book into our program and the cost agreement will be signed within about a month to my recollection. This nice little publishing house is Warelia Kustannus Oy. At the end of this month, Warelia Kustannus Oy will publish my book of poetry, “What Can I Say?” Of course, it can be said that I suck up in the direction of the publishing house when I praise it in my blog. But after reading what I said above, you will find that the normal maners of a publishing house are not well-known to me. And Warelia takes care of their writers.
You can find my work at https://issuu.com/warelia/docs/warelia_kevaan_2022_nut_books on page 13.
Why did I want to write a book of poetry? That doesn’t make any sense! Of all the forms of writing, it is the most unprofitable. Many publishers no longer publish poetry books at all. On the other hand, manuscripts rain on publishers from doors and windows. You can search for books of poetry in bookstores. They are few in number and are often hidden in the most invisible part of all. Why? Bookstores know that selling poetry books is not worth it.
However, I think this is where it starts. I’m going to be a writer. It doesn’t feed you, but it rewards.
