Jos sinä arvostat minua ja minä arvostan sinua, on meidän helppo toimia keskenämme. Tämä ajatus lävisti aivoni tässä eräänä päivänä. Se tuli mieleeni aurinkoisena päivänä kesken kaiken yhden tuntemani ihmisen kohtaamisesta. Sen jälkeen aloin miettiä tätä ajatusta erilaisten ihmisten kohtaamisen kannalta. Koska miettiessäni sitä sain monta positiivista kokemusta, haluan jakaa niitä kanssasi.
Aloitan siitä helpoimmasta ja samalla vaikeimmasta. Ihaninta on tietysti tulla rakastetuksi. Siispä aloitan puolisostani. Parisuhde on yksi elämän tärkeimpiä ellei peräti tärkein ihmissuhde – ihanteellisimmillaan. Olen hyvin kiitollinen puolisostani, koska paitsi rakkautta, olen saanut kokea myös keskinäistä arvostusta. Ne ovat niitä asiota, joita ilman esimerkiksi oman itsen tunteminen voisi olla hyvin vaikeaa. Toisaalta omaa itseään ei myöskään kykene arvostamaan, jos ei ensin saa arvostusta toiselta.
Sen jälkeen siirryn lapsiini, jotka ovat tehneet meistä perheen. Paitsi rakkautta, tunnen myös syvää arvostusta heitä kohtaan. Jokainen kerta kun tunteet ovat vastavuoroisia, olen suunnattoman onnellinen. Niin kuin parisuhteeseen, myös vanhempana ja lapsena olemiseen kuuluu kaikenlaisia päiviä ja kaikenlaisia tunteita. Voin vain toivoa, että häpeä ainakin mahdollisimman harvoin kuuluisi noihin heidän kokemiinsa päivittäisiin tunteisiin. Tästä syystä en yleensä tule paljon kertomaan perheestäni täällä.
Sitten siirryn ystäviin ja sukulaisiin. Niin kuin molskahdus veteen saa aikaan pieniä ja kasvavia kuvioita veden pinnalla, kirjoitan tätä päivitystä laajenevina kehinä. Mitä lähempänä kohdetta, sen terävämpi ja selkeämpi vaikutus, mitä kauempana, sen hennompi kehä. Läheiset ystävät ja läheiset sukulaiset ovat osana jokapäiväistä elämääni. Usein voi mennä vuosiakin, että emme jonkun kanssa kohtaa syystä tai toisesta. Sille perustellulle syylle ja tekosyylle on olemassa nimikin. Sen nimi on arki. Mutta todellisen ystävyyden tuntee siitä, kuinka seuraava kerta jatkuu siitä, mihin edellisellä kertaa on jääty.
(Kuvia Suomesta, Harri Säynevirta.)
En ole millään tavalla täydellinen. Olen usein tuottanut monenlaisia pettymyksiä – jos toki ilojakin – läheisilleni. Ne ihmiset, joiden vaikutus elämässäni on pysyvä, ovat juuri niitä ihmisiä, jotka ovat toisaalta saaneet kunnioitukseni ja jotka kunnioittavat minua kaikkine virheinenikin. Olen suunnattoman kiitollinen heistä kaikista. Tämä yhteinen taapertaminen on sitä paitsi paljon hauskempaa yhdessä. On kulunuttakin kuluneempaa sanoa, että jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru on helpompi kantaa. Mutta jotkut sanonnat ovat sellaisia, että niiden kulumiselle on olemassa syynsä.
Seuraavalta kehältä voisivat löytyä sitten vaikka työkaverit, työyhteisöt, asiakaskohtaamiset, opiskelut ja yhteiset puurtamiset. Keskinäinen kunnioitus on se liima, joka pitää työyhteisöjä koossa. Toisaalta väheksyntä ja kateus ovat niitä tekijöitä, jotka hajoittavat työyhteisöjä. Mielestäni kaikenlaiset seminaarit ja yhteishengen parantamiset saisivat vieläkin enemmän painottaa keskinäistä kunnioitusta. Se on helposti vanhanaikaista, mutta sanotaanhan Koronan herättäneen monia vanhoja tapoja taas henkiin, miksi ei siis tätäkin. Kun ajattelen arkea, olen kiitollinen jokaisesta asiakaskohtaamisesta, jossa voimme toimia keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä. Mahtipontisia sanoja, mutta oikeasti. Niin pienestä muodostuu oikeasti niin suurta.
Ulommalta kehältä löytyvät sitten toisilleen vieraat ihmiset. Vaikka toinen olisi outo, voi silti katsoa silmiin, hymyillä, avata oven, kumartaa, sanoa jotakin kohteliasta. Ne pienet tekemiset ovat niitä, jotka tekevät meistä paitsi inhimillisiä, myös ihmisiä.
Lopuksi palaan vielä tuohon tämän tarinan alussa olevaan ensimmäiseen valokuvaan, sillä sen aihe on hyvin rakas minulle. Katsokaa sitä ruumiillisen työn tekemisestä likaantunutta kättä, joka hellästi pitelee uskomattoman pientä ja hentoa luontokappaletta. Siinä voima ja hiki kohtaavat herkkyyden ja arkuuden. Siinä vahvempi tarjoaa suojaa pienemmälleen. Äärettömän kauniita teemoja kaikki.
Nyt tätä kirjoittaessa avoimesta ikkunasta kuuluu, kuinka suviyössä kukkuu käki. Pidä itsestäsi hyvää huolta!
Mutual appreciation
If you value me and I value you, it is easy for us to work with each other. This thought pierced my brain here one day. It came to my mind on a sunny day in the middle of meeting one person I knew. After that, I started thinking about this idea in terms of meeting different people. When I thought about it, I had many positive experiences, so I want to share them with you.
I will start with the easiest and at the same time the most difficult. The most wonderful thing, of course, is to be loved. So I start with my spouse. A relationship is one of life’s most important if not the most important interpersonal relationship – at its most ideal. I am very grateful for the spouse, because not only love, I have experienced the mutual appreciation. Without mutual appreciation, for example, knowing your own self could be very difficult. On the other hand, one is also unable to value oneself if one does not first receive appreciation from another.
After that, I move on to my children who have made us a family. I don’t just love them, but I also feel a deep appreciation for them. Each time the feelings are reciprocal, I am tremendously happy. Just like any relationship, being a parent and a child involves all kinds of days and all kinds of emotions. I can only hope that shame, at least as rarely as possible, would be part of those daily feelings they experience. For this reason, I don’t usually come to tell much about my family here.
Then I move on to friends and relatives. Just as a munch in water creates small and growing patterns on the surface of the water, I am writing this update as expanding circles. The closer to the subject, the sharper and clearer the effect, the farther away, the finer the perimeter. Close friends and close relatives are a part of my daily life. It can often take years for us not to meet someone for one reason or another. There is a name for that justified cause and excuse. Its name is everyday. But true friendship is felt from how the next time continues from where the previous time has ended.
(Pictures from Finland, Harri Säynevirta.)
I am by no means perfect. I have often produced a wide variety of frustrations – of course, if happiness too- intimately. The people whose impact in my life is everlasting are precisely those people who, on the other hand, have received my respect and who respect me with all my faults. I am immensely grateful to them all. Besides, this joint rendering is a lot more fun together. It is even worse than worn to say that shared joy is double joy and shared grief is easier to bear. But some sayings are such that there is a reason for their wear and tear.
On the next ring you could then find even co-workers, work communities, customer encounters, studies and tasks done together. Mutual respect is the glue that holds work communities together. On the other hand, contempt and envy are the factors that disintegrate work communities. I think that all kinds of seminars and improvements in the spirit of togetherness should place even more emphasis on mutual respect. It is easily old-fashioned, but it is said that Korona revived many old ways, so why not this one as well. When I think of everyday life, I am grateful for every customer encounter, in which we can operate in an atmosphere of mutual respect. Pompous words, but really. Small really becomes so big.
On the outer perimeter are then found strangers to each other. Even if the other one is weird, one can still look into the eyes, smile, open the door, bow, say something polite. Those little things are what make us not only humanity, but human.
Finally, I return to that first photo at the beginning of this story, as its subject is very dear to me. Look at that hand dirty from doing manual labor, tenderly holding an incredibly small and delicate piece of nature. In it, strength and sweat meet sensitivity and tenderness. In it, the stronger provides protection to the lesser. Infinitely beautiful themes for everyone.
Now at the same time as I write this from the open window I can hear how a cuckoo blooms on a summer night. Take good care of yourself!
