Koronapääsiäinen

Narsissi on niitä kukkia, joiden upeutta ei kesällä huomaisikaan, mutta kevään tyhjyydessä ne loistavat kuin auringot.

Jos viime pääsiäisenä joku olisi sanonut, että tämän vuoden pääsiäinen vietetään tällaisissa merkeissä, sulkeutuneina kotien suojiin, olisi sitä pidetty mahdottomana. Mutta sitten vuosi 2020 käynnistyi ja yhtäkkiä koko maailma olikin toisenlainen. En kirjoita itse sairaudesta, sillä sen ymmärtämiseen aivoitukseni eivät riitä. Mutta olen miettinyt tätä asiaa downshiftaamisen kannalta. Jo jonkin aikaa pinnalla on ollut hidastamisen haave: ajatus siitä, että kaiken tämän oravanpyörän keskellä voisi elää toisinkin.

Hidastamisen ajatukseen ovat tietysti tarttuneet mainostajat. On tullut tämä kotoilun käsite, jossa ostetaan uusia huonekaluja ja tekstiilejä jostakin tietystä kauppaketjusta, laitetaan pihaa tiettyjen puutarhasuunnittelijoiden ohjeiden mukaan, ostetaan lähiruokaa tietyistä kauppaketjuista, grillataan käyttäen tiettyjä grillejä. Ajatusketju on loputon. Mutta mainostajien täytyykin tarttua niihin trendeihin, jotka ovat kulloinkin pinnalla. Länsimainen talous kuitenkin perustuu ostoon ja myyntiin ja mainostamiseen kaikissa tilanteissa. Myyjän tehtävä on myydä ja ostajan tehtävä on ostaa. Mutta ostajan tehtävä on sillä tavalla vaativampi, että ostajan tarvitsee toisaalta kohdistaa harkintaa siihen, mitkä ovat kannattavia hankintoja minulle ja toisaalta kohdistaa harkintaa siihen, kuinka paljon juuri minun talouteni kestää hankintoja ylipäätään.

Tilanteessa, jossa yhä useamman talous on kuralla eli tuloja ei ole tai tulotaso on reippaasti pudonnut, voi tuntua loukkaavalta puhua ostamisen periaatteista. Todella monella tilanne on se, että harkintaa ei erityisesti tarvita, koska raha riittää vain välttämättömimpiin hankintoihin. Niissäkin pitää toki säästää, mutta esimerkiksi uudet huonekalut tai puutarhasuunnittelu ovat täysin tavoittamattomissa.

Myös ajatus ostajan maailman vaativammuudesta ei yrittäjää erityisesti ilahduta. Jos tulovirta on täysin katkennut, yritys kipuilee olemassaolostaan, on yrittäjän tilanne varmasti vaativampi kuin ostoharkinnan tekeminen.

Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa totuutta. Jokaisella meistä on oma totuutemme ja katsomme maailmaa jokainen oman karsinamme sisältä. Tärkeämpää kuin se, mikä on meidän kunkin totuus, on se, että erilaisten kriisien keskellä maltamme tehdä niihin raja-aitoihin sen verran rakoja, ikkunoita tai muita kurkistelun mahdollisuuksia, että meillä säilyy myös jonkinlainen oivallus siitä, että toisenlaistakin totuutta on olemassa. Tähän näkemyksen laajentamiseen korona on luonut tilaisuuden.

En sano, että korona on hyvä asia. Väistämätön se oli varmaan joskus tulemaan. Paha se on ja pelottava. Mutta nyt kun me olemme sen keskellä, voi korona myös laajentaa tapaamme ajatella omaa nenänpäätä pidemmälle. Yksilön tarpeiden korostaminen ehti mennä jo kovin pitkälle Suomessakin. Ehkä yhteisön tarpeet on myös tarkemmin syytä ottaa huomioon. Yhdistänä tähän Star Trek-sarjan ajatuksen Spokilta: Sometimes the need of one goes before the need of many. Sometimes the need of many goes before the need of one. Eletään tilanteen mukaan!

Toivotan kaikille mahdollisimman tervettä, kotoilevaa ja mahdollisimman iloista pääsiäistä.