by Nyt minulla on ollut vähän pidempi tauko kirjoittaessani tänne blogiin. Halusin tutustua uuteen ympäristöön. Ryhdyin käyttämään Twitteriä. Olen ollut siitä kiinnostunut jo jonkin aikaa, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen oli sopiva tilaisuus ja innostus uuteen asiaan. Kuinka siis untuvikkona käytän Twitteriä?
Twitteristä on paljon ohjeita netissä. Jo ennen tilin luomista pitää tietää vastaus moneen asiaan. Teenkö julkisen vai yksityisen tilin, millä nimellä toimin, millaiset kuvat laitan käyttäjästä ja taustaksi eli kaiken kaikkiaan, millaisen profiilin luon itselleni. Omaa osaamisaluettaan pitäisi tuoda esiin avainsanoilla eli laittamalla se risuaita-merkki #. Massasta pitäisi erottua eli pitää olla oma persoonansa. Myös tägääminen on suositeltua eli @-merkillä voi herätellä nimettyjä käyttäjiä kuulemaan juuri minun kommenttejani.
Kommenttivirtaan kannattaa sukeltaa rohkeasti ja tykätä itseä miellyttävistä kommenteista sekä vastailla ihmisille, siis keskustella heidän kanssaan korkeintaan 280 merkkiä kerrallaan. Ensin kannattaa tutustua, miten toiset toimivat ja sitten koittaa opetella toimimaan samoin. Näin sanovat monet ohjeet. Tein niin kuin yleensä teen eli ajattelin olla oma hölöttävä itseni, tunkea mukaan keskusteluihin, yrittää olla kohtelias ja yrittää sanoa vain sellaisia asioita, jotka tohtisin sanoa myös naamatusten.
Twitterissä kannattaa kommentoida säännöllisesti ja jopa tiettyinä kellonaikoina. Omista palautteistaan kannattaa katsoa, mihin aikaan kala syö parhaiten tai paremminkin lintu visertää innokkaimmin. Noudatan näitä ohjeita yhtä huonosti kuin edellisen kappaleen ohjeitakin.
Etukäteen luin, että uusi tulija otetaan Twitterissä vastaan yleensä ystävällisesti. Minut on suorastaan yllättänyt se ystävällisyyden määrä, mitä olen saanut osakseni. Mielestäni siellä on hauskaa. Twitterin yleisin suuntautuminen on sarkasmi. Ehkä juuri siksi siellä tuntuu niin kotoisalta. Toisaalta Twitter lähtee siitä ajatuksesta, että kaikki käyttäjät ovat tasa-arvoisia. Keskustelualusta ei anna ymmärtää, että täälläkin toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset vaan kaikki ovat samalla viivalla. Se tuntuu hyvältä. Toki näin vaalivuonna ehdokkaat parveilevat innokkaasti.
Twitterissä on myös paljon toimittajia, kirjailijoita, julkkiksia ja kaikiksi näiksi pyrkiviä ihmisiä. Jos itselleen merkitsee seurattavaksi erilaisia lehtiä ja uutiskanavia ulkomailta, saattaa saada joitakin uutisia nähtäväkseen jo ennen kuin ne ovat kotimaassa esillä. Tämä ruokkii ainakin minun uteliaisuuttani.
Vanhat sanonnat toimivat Twitterissäkin. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa eli paljolti sinua kohdellaan samalla tavalla kuin itse kohtelet muita. Jos olet kohtelias, sinulle ollaan kohtelias, jos pysyttelet hiljaa etkä osallistu mihinkään, ei sinuunkaan kiinnitetä huomiota. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää eli asetuksista riippuen kommenttisi ovat joko kokonaan tai ainakin osittain julkisia. Kommentin poistaminen ei auta, sillä aina joku on sen nähnyt. Varsinkin poliitikoille tämä voi olla joskus raskasta.
Avainsanat ja tägäämiset opettelen vasta tulevina aikoina. Samoin listat, kirjanmerkit ja hetket ovat minulle vielä outoja asioita. Mutta koko ajan pitää olla jotakin uutta ja mielenkiintoista näköpiirissä. Visertelemisiin!
Niin, tietysti olen Twitterissäkin Leilan lepotuolissa, mutta koska siinä nimessä on liikaa merkkejä Twittertilin nimeksi, on tägäysnimeni @LLepotuolissa. Tunnuskuvani on tietysti Ihan Pehmo.
How do I use Twitter?
Now I’ve had a little longer break while writing here for the blog. I wanted to explore a new environment. I started using Twitter. I’ve been interested in Twitter for quite some time, but now after the turn of the year I had an appropriate occasion and the enthusiasm of the new. So how do I use Twitter as a chick?
There are a lot of instructions for Twitter online. Even before creating an account, I need to know the answer to many things. Do I create a public or private account, what name do I use, what kind of pictures do I use of myself and as a background, that is, all in all, what kind of profile do I create for myself. Ones own area of expertise should be highlighted with keywords, ie by putting it in the hashtag #. The comments should stand out from the mass, that is, the text must have its own personality. Tagging is also recommended, meaning the @ sign can wake up named users to hear my comments.
You should dive into the comment flow boldly and like the comments you like, as well as respond to people, so talk to them for a maximum of 280 characters at a time. You should first learn how others work and then try to learn to do the same. This is what many instructions say. I did as I usually do, that is, I thought of being my own blappering self, getting involved in conversations, trying to be polite, and trying to say only the things I might say to ones face as well.
On Twitter, you should comment regularly and even at certain times of day. From your own feedback, it’s worth looking at what time the fish eats best or rather the bird chirps most eagerly. I follow these instructions as poorly as I did the instructions in the previous paragraph.
I read in advance that a newcomer on Twitter is usually welcomed kindly. I have been downright surprised by the amount of kindness, what happened to me personally. I think it’s fun there. The most common orientation on Twitter is sarcasm. Maybe that’s why it feels so at home there. On the other hand, Twitter starts from the idea that all users are equal. The forum does not imply that here, too, some are more equal than others, but everyone is on the same line. It feels good. Of course, this is where the candidates flock enthusiastically in an election year.
Twitter also has a lot of journalists, writers, celebrities, and people who aspire to one or all of these. If you sign up for various magazines and news channels from abroad to follow, you may be able to see some news even before it is featured in your home country. This at least feeds my curiosity.
Old sayings also work on Twitter. The forest responds as you shout , that is, you are treated in much the same way as you treat others. If you are polite, others will be polite, if you remain quiet and do not participate in anything, you will not be paid attention. What you leave behind, you can find in front of yourself, ie depending on the settings, your comments are either completely or at least partially public. Deleting a comment doesn’t help, because someone has always seen it. This can sometimes be difficult, especially for politicians.
I will only learn keywords and tags in the times to come. Likewise, lists, bookmarks, and moments are still weird things to me. But there has to be something new and interesting in sight all the time. To chatter!
So, I’m on Twitter as Leila’s Lounger by it’s Finnish name (Leilan lepotuolissa), but because there are too many characters in the name of my Twittertaccount, the name in shortened is @LLepotuolissa. Of course, my logo is Pretty Plush.
