by Johan nyt! En olisi uskonut ensimmäiseksi ongelmaksi tekstin luomisessa koituvan sitä, että päivitys julkaistuu jonkin Tyynenmeren aikavyöhykkeen mukaan (= Pacific Standard Time). Tälle omalle aikavyöhykkeelle päästiin sillä, että vaihtoehdoksi tallensin Tallinnan aikavyöhykkeen. Huvittuneena mietin, että olisihan se näiden marraskuisten kelien keskellä upeaa olla jossakin Tyynenmeren saarella. Siis olettaen, että ei päätyisi jonnekin karanteenisaarelle! Oikeasti tänään on maaliskuu, kevätpäivän tasauksen maaginen päivä. Oikeasti ulkona aurinko viimeinkin paistaa.
Suomi on kolmanteen kertaan valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Englannin kielessä on ilmaisu, count your blessings. Tällä ilmaisulla mielestäni tarkoitetaan sitä, että kannattaa olla tyytyväinen. Tässä hetkessä, jossa maapallo on kutistunut yhdeksi rusinaksi, jonka taipeissa ihmiset koittavat pysyä vähintään metrin päässä toisistaan, silmissään pälyilevä katse ja takaraivossaan epäily siitä, että ei kai tuo toinen vain kanna salakavalaa virusta mukanaan, tyytyväisyys ei ole ensimmäinen mieleen tuleva asia.
Sittenkin peräänkuulutan tyytyväisyyttä. Emme asusta tulirenkaan alueella ja niinpä maa jalkojen alla on melko vakaa. Meillä ei avaruudesta katsottuna näytä siltä, että joukkohautoja oltaisiin kaivamassa. Ruokaa ja vessapaperia sekä käsienpesuvettä on ainakin useimmissa paikoissa. Totta kai parantamisen varaa on monessa asiassa ja on monia, joiden tilanne on todella huono. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että ole tyytyväinen, vaikka tilanteesi olisi mikä. Eikä tarkoitukseni ole sanoa, että tyytyväisyydellä kaikki ratkeaa. Puhun vain omasta, pienestä näkövinkkelistäni. Siinä valittaminen on vaihtunut tyytyväisyyteen, koska valittamisesta en löytänyt itselleni mitään lisää. Valittamalla oloni oli huono ja minusta ei ollut hyötyä kenellekään. Tyytyväisenä voin olla avuksi edes perheelleni ja sitä kautta ehkä joillekin muillekin. Tänään iloitsen siis siitä, että saan asua maailman onnellisimmassa maassa.
