Väittävät, että bloggaaminen on shokeeraamista otsikoilla, niiden kirjoitusaiheiden etsimistä, jotka nousevat eniten esiin sosiaalisessa mediassa, siis eräänlaista tirkistelyllä surfaamista. Voi olla niinkin, mutta haluan muistuttaa, että kirjoittaminen lähtee aina tyhjästä, kertaantuu kirjain kirjaimelta, tavu tavulta, sana sanalta. Kirjoituksen teho on usein siinä, kuinka sanat sointuvat yhteen, muistuttavat toisiaan, luovat mielikuvia. Tässä otsikossa on siis tärkeää huomata, että suomalaisen sanan ensimmäiset kaksi vokaalia ovat sieltä suomalaisten aakkosten lopusta eivätkä alusta, koska muutoin sanan merkitys muuttuu täysin.

Säläporno on oikeasti uusi termi suomen kielessä. Termillä tarkoitetaan uutta sisustustyyliä, jossa eläminen saa näkyä kotona. Niinpä luettuani artikkelin aiheesta säläporno, minusta tuli välittömästi sen kannattaja.

Marie Kondo toi minimalismin uudella tavalla koteihin. Siihenkin asti sisustuslehdet olivat olleet täynnä kuvia kodeista, joissa ei ollut yhtään puolipitoista vaatetta missään näkyvillä. Sisustuslehtiä saattoi olla vain yksi esille asetettuna, sekin huolellisesti jotakin mainostaen. Ainut mukamas heitetty sisustustekstiili oli huopa, joka oli heitetty ainakin kymmenen kertaa paikalleen oikean vaikutelman saamiseksi. Mutta Marie Kondo vei supistetun näkemyksen kodin tavaroista vieläkin pidemmälle. Kaiken piti pirskahdella iloa ja kaikki, mikä ei tuntunut pirskahtelevan, piti heittää pois. Sisustuskodissa eläminen olisi ollut vaikeaa, koska elämisestä tulee koko ajan jälkiä.

Rojupornokoti saa näyttää siltä, että näiden tavaroiden keskellä oikeasti asutaan. Marie Kondo kommentoi esimerkiksi kirjahyllyä, että sellainen huonekalu on aikansa elänyt, koska ihminen pärjää noin kymmenellä kirjalla, koska kirjan idea on se, että se luetaan kerran ja sitten siitä ei ole enää iloa. Luettu kirja pitää siksi välittömästi poistaa kodista. Säläpornoilija saa pitää kirjahyllynsä, jopa kerätä erilaisia kirjoja ympärilleen.

Kotihan on ihmisen pesä. Niin kuin lintu kerää tikkuja, savipaakkuja, höyheniä pesänsä sisustukseksi, ihminenkin kerää kaikenlaista tavaraa ympärilleen. Tästä hallitusta kaaoksesta ei pidä vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki olisi sotkussa. Kyse ei enää ole siitä, että joka paikka tursuaa tavaraa vaan nyt kyse on persoonallisesta kodista, joka voi olla myös kodikas.

Otan vielä yhden mahdottomuuden minimalismista esiin. Sen nimi on tyhjä taso. Kuvitellaanpa lipaston pintaa, pöytää, keittiön tasoa, eteisen ”kampauspöytää”. Sitten ajatellaan, että pitää noudattaa sisustustrendiä ja tuo trendi on vuosikausia käskenyt, että sen tason pitää olla tyhjä. No, mitä tekee tyylitaitoinen naisoletettu ennen vieraiden tuloa? Tietysti hän nappaa tasolta tavarat johonkin laatikkoon ja sulloo sen laatikon jonnekin piiloon. Vieraiden lähdettyä sitten etsitään kadonneita tavaroita sitä mukaa kun ne huomataan kadonneiksi. Säläporno sallii jättää ne tavarat siihen tasolle.

Cluttercore.

by Leila02/11/20200ShareTweetPin ItShare

They argue that blogging is shocking with headlines, looking for the writing topics that stand out the most on social media, i.e. a kind of voyeur surfing. It may be so, but I want to remind you that writing always starts from scratch, repeating letter by letter, syllable by syllable, word by word. The power of writing often lies in how words resonate, resemble each other, create images. In this title, it is therefore important to note that the first two vowels of a Finnish word are from the end of the Finnish alphabet and not the beginning, because otherwise the meaning of the word changes completely.

Säläporno (=cluttercore) is really a new term in Finnish. The term refers to a new style of interior design in which living can be seen at home. So after reading an article on cluttercore, I immediately became a supporter of it.

Marie Kondo brought minimalism ’s new way into homes. Until then, the decor magazines had been full of pictures of homes with no half-woren clothes visible anywhere. (No floordrobe as it is said in english.) There could only be one decorative magazine on display, that too, carefully promoting something. The only ”thrown” decorating item was a blanket that had been thrown in place at least ten times to get the right impression. But Marie Kondo took a narrowed view of home goods even further. Everything had to splatter joy and everything that didn’t seem to splatter had to be thrown away. Living in an interior design home would have been difficult because living leaves traces all the time.

Rojupornokoti, cluttercore home appears actually to be inhabited in the midst of all goods. Marie Kondo, for example, commented on a bookshelf that such furniture has outlived its time because a person can handle about ten books, because the idea of ​​a book is to read it once and then there is no more joy in it. The book you read should therefore be removed from your home immediately. A cluttercorist is allowed to keep his bookshelves, even to collect various books around him.

Home is a humans nest. Just as a bird collects sticks, clay lumps, feathers to decorate its nest, so does a person gather all kinds of stuff around him. From this controlled chaos, one should not conclude that everything is in a mess. It is no longer a question of every place bursting stuff, but now the home is a personal home that can also be cozy.

I mention jet another impossibility of minimalism. Its name is an empty level . Imagine the surface of the drawer, the table, the level in the kitchen, the “dressing table” in the hallway. Then it is thought that the interior design trend must be followed and that trend has for years commanded that these levels must be empty. Well, what does a famale alleged do before guests come? Of course, she grabs items from the level into a box and seals that box somewhere hidden. After the guests leave, the lost items are searched as soon as they are found lost. Säläporno, so cluttercore, allows you to leave those goods at that level.

***

I’m very happy to have some comments to this writing. I’m very new at answering to comments, so I just found the comments.
But I’m excited to have new comments too. So please come to my new texts again. I keep the commenteering window rather narrow but that doesn’t mean that I wouldn’t want new comments. Your’s humbly: Leila.