by Olen nyt paria kertaa lukuunottamatta käynyt Sastamalan Opiston järjestämän kurssin blogin kirjoittamisen aloittamiseksi. Se on ollut todella mielenkiintoista. Olen vakuuttunut, että monelta blogin perustaminen onnistuu tuosta vaan. Mutta asia on vähän kuin käyttöohjeiden kanssa. On paljon mukavampaa lukaista hyvässä seurassa ensin käyttöohjeita, vitsailla hyvässä hengessä niiden sisällöstä ja sitten vasta laittaa tökkeli seinään. Jos sitten laite kuitenkin kärähtää, on jo mahdollisesti tiedossa, mitä sitten pitäisi tehdä. Varsinkaan näinä korona-aikoina kun ei kannata laittaa sormea suuhun ongelman ilmaantuessa.
Sastamalan Opisto on ollut apunani vuosien varrella monessa. Kun työn ohella piti opiskella vaikkapa kieliä, Sastamalan Opiston kautta löytyi Porista mahdollisuus opiskella Tampereen yliopistolle kelpaavin tutkintovaatimuksin läsnäoloa vaativat saksan kielen kirjallisen ja suullisen osaamisen kurssit. Siellä syntyi ystävyys, joka toivottavasti kantaa vanhuudessakin. Kun piti löytää sivuaineopintoja, jotka eivät koko ajan vaatisi reissaamista, löytyi Sastamalan Opiston tarjonnasta kunnallispolitiikkaa. Kuinka ollakaan, samalla kurssilla opiskelivat muuan tuleva kaupunginjohtaja ja muuan tuleva kansanedustaja. Kun halusin tutustua kasvatustieteeseen, löytyi taas Sastamalan Opiston tarjonnasta sopiva kurssi. Samoin kävi tiedotusopin kohdalla. Olen kiitollinen kaikille opettajilleni ja kanssakurssilaisilleni, jotka mahdollistivat kiinnostuksellaan laaja-alaisen tutustumisen elämään.
Kun sitten päätin, että lakkaan unelmoimasta kirjoittamisesta ja oikeasti antaudun sille, tuli Sastamalan Opisto taas tuekseni. Sastamalan Opisto järjesti luovan kirjoittamisen kurssin, jota parhaillaan suoritamme upealla porukalla Turun yliopiston vaatimusten mukaisesti. Tai siis suorittaisimme, jos tuo pieni, mitätön ja näkymätön virus ei olisi muuttanut maailmaamme. Ehdimme tutustumaan kirjoittamiseen yleisesti, draamaan ja lyriikkaan osittain, mutta sitten maailma muuttui hetkeksi ja nyt toivumme ensin virushyökkäyksistä ja sitten vasta opiskelemme lisää.
Kenellekään ei varmaan enää tämän kehumisen jälkeen tule yllätyksenä, että kun epäröin pölyisen ompelukoneeni äärellä, kuinka sitä oikein käytetäänkään, kenenkä puoleen silloin käännyin. Tietysti Sastamalan Opiston! Kaikenlaisia tumpeloitakin kohdannut ompeluvirtuoosi Riikka tyynesti näytti omasta koneestani jokaisen vivun ja nippelin. Tämä siitä huolimatta, että oppitunneilla käytetään Sastamalan Opiston koneita. Ei hermostunut toimistani, ei silloinkaan, kun ohjeisti, että saumurilla ei sitten saa ommella nuppineulan yli, koska se leikkuri leikkaa myös sen nuppineulan ja terä tylstyy. Mitä tein, kun ensin kuuntelin ohjeet? No tietysti ajelin saumurilla paksun nuppineulan yli. Opin kyllä kerrasta, mutta nolostumisen kautta. Nyt minulla, jonka peukalo ei onneksi ole keskellä kämmentä kaikissa jutuissa, ainakaan yhtä paljon kuin näissä käsitöissä, joita kouluelämä kohteliaasti rättikässäksi kutsuu, on oikeasti itse tekemiäni käsitöitä olemassa. Ei niillä käsityökilpailuja voiteta, mutta ne oikeasti toimivat.
Paljon on muitakin kursseja, joita Sastamalan Opisto on järjestänyt. Useammalla kuin tässä tuli mainittua, olen ollut mukana. Mutta opetustarjonta on niin isoa, että vain murto-osalle ehtii mukaan. On kuitenkin ihanaa, että opetustarjonta on laajaa, koska se mahdollistaa, että joku tekee käsitöitä, joku opiskelee tutkintoa, joku jumppaa tai joogaa, joku väkertää kaappikellon, joku kirjoittaa runon, joku istuttaa puutarhan, joku tekee sushia, joku käy sellaisen kurssin, josta en ole itse kuullutkaan. Toisaalta Sastamalan Opisto myös on mahdollistanut sen, että olen itsekin saanut toimia opettajana parilla kurssilla. Olen kertonut positiivisuudesta ja verotuksesta. Toki eri kursseilla, sillä vaikka periaatteessa nuokin aiheet voivat tulla samasta suusta, niistä kiinnostunevat vähän eri ihmiset.
Ajattelen niin, että paikkakunnan eläväksi tekeminen lähtee meistä itsestämme. Positiivisuus ei ole sitä, että pitäisi jokaisen asian edessä olla hihkumassa, kuinka ihanaa kaikki on. Mutta positiivisuus on sitä, että voi mainita ääneenkin niitä asioita, jotka ovat itselle tuoneet hyviä kokemuksia elämään ja joista voi iloita. Minulle Sastamalan Opisto on yksi positiivisuuden ilmentymä. Samalla ajattelen, että se on yksi niitä asioita, joilla Sastamala paikkakuntana voi niittää mainetta sellaisena ympäristönä, jossa asuminen on hyvä asia.
Pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi ja muista, että iloiseen ilmeiseen kasvoissa tarvitaan vähemmän lihaksia kuin surulliseen ilmeeseen tai kiukkuun!
