Niinkö meistä jokainen ajattelee itsestään?
Tähän kirjoitukseen idea tuli siitä kun eräs ystäväni kertoi sairastaneensa Koronan jo muutama kuukausi sitten, mutta ennakkoluulojen tähden hän ei ole voinut kertoa siitä yleisesti. Jäin miettimään asiaa.
Tavallinen flunssa on sellainen vaiva, että ennen Koronaa me emme millään tavalla peitelleet flunssan sairastamista. Meistä helposti tuli paremminkin marttyyreja. ”Niin sairas olen ollut. Minulla on ollut kuumetta ja olen hirvittävän huonossa kunnossa mutta ei sitä parane olla poissa töistä, joten otin buranaa ja antibioottia ja nenäsuihketta ja tulin töihin. Achii!” Ja sitten me aivastelimme joka paikassa, niistimme, koskettelimme ovenkahvoja, niistimme, keitimme kahvia, niistimme ja koskettelimme työvälineitä. Sitten ihmettelimme kun flunssa tarttui toisillekin. ”Kyllä on huono yleiskunto noilla toisilla! Onneksi minä olen niin sitkeä, että tulin töihin, vaikka minuun flunssa aina iskee hyvästä yleiskunnostani huolimatta.”
Mutta on paljon muita sairauksia tai vaivoja, joihin me olemme oikeastaan aina suhtautuneet ennakkoluuloisesti. Ajatellaanpa täitä! Eikö jo ala päänahassa kutiamaan. ”On se käsittämätöntä, kuinka noilla toisilla on niin epäsiistiä ja niin huono hygienia, että niiltä leviää aina täitä meille kunniallisille kansalaisille.” Emme tietysti sano niin ääneen. Mutta miksi sitten tilanteessa, jossa jostakin lapsille tarttuu täitä, me emme voi sanoa, että meillekin tuli jostakin täitä. Miksi me pelkäämme täitartuntaa niin, että mieluummin vaikka valehdellaan, että meillä ei ainakaan ole koskaan ollut täitä. Oikeastihan täi viihtyy vain puhtaassa päässä ja leviää todella helposti varsinkin lasten keskuudessa.
Sitten kihomato. Oletko kuullut monen perheen kertovan, että se oli rankkaa aikaa kun meille tuli kihomatoja? Kuitenkin joka kymmenennellä on kihomatoja. Se on samalla tavalla vaiva, joka ei johdu huonosta hygieniasta tai sitä sairastavilla ei ole sen huonommat perheolosuhteet.
Koronassa meillä on Suomessa sairastuneita ollut 7.508 verran. Toisaalta meillä on siihen kuollut henkilöitä 329 verran. (Tiedot 5.8.2020.) Siihen nähden on ihmeellistä, että hyvin harva kertoo tuntevansa ketään, joka on sairastanut Koronan. Vielä harvempi kertoo sairaastaneensa sen itse. ”Noilla toisilla on niin leväperäiset elämäntavat ja siksi heihin tarttuu Korona.” Kuitenkin oikeasti kyseessä on virusperäinen sairaus, jonka ominaisuuksia edelleenkin tunnetaan liian vähän. Perän leveys ei taatusti ole tarttumissyiden joukossa vaan puhutaan esimerkiksi käsihygieniasta.
Mietitäänpä syöpää. Kyseessä pitäisi olla sairaus, joka periaatteessa ei tartu. Joissakin suvuissa ilmenee jotakin syöpälajeja herkemmin, mutta tarttuvasta sairaudesta ei ole kyse. Kuitenkin kun kuulemme jonkun sairastavan syöpää, milloin pesemme kätemme? Väitän, että useampi pesee kätensä vähintään sen JÄLKEEN kun on vieraillut syöpäpotilaan luona. Yhtä moni ei ole pessyt käsiään silloin kun menee syöpäpotilaan luokse. Samoin osa ihmisistä myös välttää vierailemasta syöpäpotilaan luona kokonaan, ihan varmuuden vuoksi. Toki nykyinen käsihygienian ohjeistuksen yleisyys kertoo myös siitä, että enemmän ja enemmän osataan toimia oikein. Mutta silti syöpäpotilasta vältetään liikaa. Yhdistetään toisiinsa kaksi asiaa, ikään kuin ne olisivat syy ja seuraus. Ne asiat ovat syöpä ja kuolema. Koska halutaan välttää molempia, vältetään varmuuden vuoksi sitä ihmistä, jolla on syöpä. Sitä paitsi, mitä minä sanoisin hänelle? Todellisuudessa ei meidän tarvitse osata sanoa mitään. Ainut taito, mitä periaatteessa tarvitaan sen käsienpesutaidon lisäksi on taito kuunnella.
Kuuntelutaidon avulla päästäänkin seuraavaan sairauteen. Masennus on sairaus, jota sairastetaan yhä enemmän, mutta josta tähän asti on kerrottu hyvin vähän. Ehkä nykyinen boomi, jossa julkisuuden henkilöt ovat alkaneet kertoa omasta sairaudestaan voi pitkällä aikavälillä johtaa siihen, että tulevaisuudessa masennus olisi vain yksi sairaus muiden rinnalla. Kuitenkin ihan liian usein masennusta pidetään ”sairautena” eikä todellisena sairautena. ”On se käsittämätöntä, kuinka laiskuus saa ihmiset teeskentelemään kaikenlaista. Se ei vaan viitti tehdä töitä niin se teeskentelee, että on mukamas masentunut.”
Jossakin tv-ohjelmassa lääkäri sanoi mieleenpainuvat sanat siitä, että pitää muistaa, että meillä on terveyttä ja sairautta. Siinä missä tavallinen flunssa on väliaikainen oireilu, myös masennus voi olla väliaikainen oireilu. Sairautta on sitten esimerkiksi mielen sairaudet kuten erilaiset mielialahäiriöt. Kaikkiin sairauksiin pitäisi suhtautua samalla tavalla, mutta jostakin syystä kaikki mielenterveyteen liittyvä koetaan pelottavampana. Mielenterveys on kokonaisuus, josta yhä edelleen vallitsee myös monenlaisia ennakkoluuloja. ”Mää oon sitä aina sanonu, että se on vähä kummallinen ihmine. Sillä heittää päästä. Sen suvusa on niitä muitaki. Muista, että sen kans ei kannata jäärä kahren, tiä mitä se tekkee.” Miksi se on niin, että jokaisella minulla on järkeviä ajatuksia ja noilla toisilla ne ajatukset ovat muka ihan hulluja? Miksi tilanteessa, jossa henkilöllä on jalka poikki, voidaan sanoa, että voi, voi. Koita nyt levätä! Älä rasita itseäsi! Mutta jos olemme uupuneita, masentuneita tai mielen tasapaino ei ole kohdallaan, emme sano yleensä mitään. Tai sitten sanomme, että sitä on kaikenlaisia keksittyjä sairauksia. Saatamme myös sanoa, että on se semmosta, nuo toiset ovat niin heikkoja. ”Minä kyllä kun olin uupunut toivuin siitä viikon sairaslomalla. Jos joku tarvitsee sairaslomaa uupumuksen takia enemmän kuin viikon, on se teeskentelyä.”
Meillä Suomessa alkoholismi on yleisempi sairaus kuin monessa muussa maassa. Kuitenkin suhtaudumme alkoholismiin sairautena vähintäänkin kahtiajakoisesti. Toisaalta olemme valmiita sanomaan ihailevasti, että kyllä sillä on kova viinapää. Tai että hän kestää viinaa vähän heikosti, mutta kerrankos sitä nyt putki jää päälle. Hyvin helposti kohdatessamme alkoholistin sanomme, että ei sitä tippa tapa ja ei ämpäriin huku. ”Kyllä sää voit ny jo ottaa kun kun oot ollu vuoren ryyppäämäti. Et kai sää on nin mammanpoika ettet voi yhtä ottaa.” Jos henkilöllä on pähkinäallergia, joka voi estää häneltä hengityksen, emme yleensä sano, että voit sinä yhden pähkinän syödä. Tai jos henkilöllä on jalka poikki, emme sano, että voit sinä silti kävellä. Toisaalta jos joku ei pidä kahvista, voimme tarjota hänelle esimerkiksi teetä. Jos joku ei käytä alkoholia, alamme usein kysymään, että miksi et ota tai peräti alamme inttämään, että mikä sinä luulet olevasi.
Nykyisin televisiossa ovat tulleet muotiin nämä erilaiset sairauskauhisteluohjelmat. Tiedäthän, Tohtori Paise, Tohtori Jalkapaise, ja sitten kauhistellaan näitä maailman harvinaisia sairauksia, kuten päästään yhteen kasvaneet kaksoset. Ajatellaanpa aikaa ennen Koronaa, siis sitä aikaa, jolloin vielä käteltiin. Jos ihmisellä on käsissään jokin sairaus, kuinka helposti me kavahdamme. Toinen, mikä helposti säikäyttää, on jotakin poikkeavaa kasvoissa. Sairauden ei tarvitse olla millään tavalla hengenvaarallinen tai edes tarttuva. Silti me astumme mieluummin taaksepäin kuin kohti.
Vanha sanonta: ”Ei ikä vika o, patti vika o!” Lisään kuitenkin tähän luetteloon sanan vanhuus. Miksi puhun vanhuudesta sairautena? Vanhuus ei ole sairaus, mutta halusin ottaa sen tähän luetteloon ihan tietystä syystä. Ajatellaanpa oikein vanhoja ihmisiä. (Tässä vaiheessa jokainen ajattelee tietysti huomattavasti ITSEÄÄN vanhempia.) Vaistomaisesti heille puhutaan kovempaa ja mahdollisesti käyttäen yksinkertaisempia sanoja. Kuitenkin vain osan kuulo on heikentynyt ja osan aivot ovat terävämmässä kunnossa kuin nuoremmilla koskaan. Silti puhumme usein heidän ylitseen tai ohitseen. Toinen ryhmä, joiden kohdalla on sama tilanne, ovat ne, joilla on kehityksessä tai fysiikassa jotakin erilaista. Miksi puhe hidastuu, ääni kovenee? Miksi tilanteessa, jossa henkilöllä on saattaja, puhumme mieluummin saattajalle kuin henkilölle itselleen?
Tällaisia asioita tällä kertaa. Koitetaan pysytellä terveenä. Pidetään hyvää huolta toisistamme ja itsestämme! Iloitaan pienistä asioista!
Sad words about getting sick
Is that how we feel about ourselfs?
The idea for this writing came when a friend of mine said he had been ill with Corona a few months ago, but because of prejudices, he has not been able to tell about it in general. I stayed to think about it.
The common flu is such an affliction that before Korona we did not in any way cover up being in the flu. We easily became better martyrs. ”So I’ve been sick. I have had a fever and I’m terribly out of shape but I can’t be away from work, so I took Burana and the antibiotics and nasal sprays, and I came to work. Achii! ” And then we sneezed everywhere, ripped, touched the door handles, ripped, brewed coffee, ripped, and touched tools. Then we wondered when the flu infected others as well. “Yes, those others are in poor general condition! Fortunately, I’m so tough, that I came to work, although the flu always strikes me despite good general condition. ”
But there are a lot of other illnesses or ailments that we’ve actually always been prejudiced about. Let’s think lice ! Doesn’t already start to itch on the scalp. ”It’s incomprehensible how those others are so messy and so poorly hygienic that lice always spread from them to our honorable citizens.” Of course, we do not say so out loud. But why, then, in a situation where lice infect children, we can’t say we got lice from somewhere too. Why are we afraid of lice infection so that we would rather lie that at least we have never had lice. Really, the lice only thrive on a clean head and spread really easily, especially among children.
Then the pinworm . Have you heard many families say it was a tough time when we got pinworms? However, one in ten has pinworms. It has similarlity to lice, an ailment that is not due to poor hygiene or that those with it do not have any worse family conditions.
In Corona , we have had 7,508 cases in Finland. On the other hand, we have 329 people dead in it. (Information 5.8.2020.) Compared to this, it is miraculous that very few say they know anyone who has fallen ill with Korona. Even fewer say they got it themselves. ”Those others have such lazy lifestyles and that’s why they’re taken by Corona.” However, it is really a viral disease whose properties are still too little known. The width of ones bum is certainly not one of the reasons for gripping, but we are talking about hand hygiene, for example.
Let’s think about cancer. It should be a disease that, in principle, is not contagious. Some genera are more susceptible to some types of cancer, but it is not a contagious disease. However, when we hear someone suffering from cancer, when do we wash our hands? I claim that more people wash their hands at least AFTER they have visited a cancer patient. I also claim that just as many have not washed their hands when going to a cancer patient. Likewise, some people also avoid visiting a cancer patient altogether, just for safety. Of course, the current prevalence of hand hygiene guidelines also indicates that more and more people know how to do the right thing. But still the cancer patient is avoided too much. We still connect two things as if they were cause and effect. Those things are cancer and death. In order to avoid both, we avoid the person who has cancer. Besides, what would I say to him? In reality, we don’t have to know how to say anything. The only skill that is basically needed in addition to carefull hand washing skills is the ability to listen.
Listening skills help to reach the next illness. Depression is a disease that is becoming more common, but very little has been reported so far. Perhaps the current boom, where public figures have begun to talk about their own illness, may in the long run lead to depression in the future being just one illness alongside others. However, all too often depression is considered a “disease” and not a real illness. “It’s incomprehensible how laziness makes people pretend to be all sorts of things. He doesn’t like working, so he pretends to be depressed. ”
In one TV show, a doctor said memorable words about having to remember that we have health and illness. Where the common flu is a temporary symptom, depression can also be a temporary symptom. The disease is then, for example, mental illnesses such as various mood disorders. All diseases should be treated in the same way, but for some reason everything related to mental health is perceived as more frightening. Mental health is an entity from which there are still a wide range of prejudices. “I’ve always said that, he’s a little weird person. He is very liteheded. In their family there are the others. Remember not to get alone with him, there’s no knowing what he will do.” Why is it that each me has sensible thoughts and all those others have those thoughts supposedly crazy? Why in a situation where a person has a leg across, it can be said that pore thing. Try to rest now! Do not stress yourself! But if we are exhausted, depressed, or the balance of mind is not right, we usually say nothing. Or we say he has all kinds of invented diseases. We might also say that’s what it is, those others are so weak. “Yes, when I was exhausted I was having a week’s sick leave. If someone needs sick leave for more than a week due to exhaustion, it is only pretense. ”
In Finland alcoholism is a more common disease than in many other countries. However, we view alcoholism as a disease at least dishotomicly. On the other hand, we are prepared to say admirably that yes he has a hard vine. Or that he withstands liquor a little poorly, but it is possible the pipe to stay on. Very easily when we encounter an alcoholic we say that a drop doesn’t kill and you can’t drown in a bucket. “You can have some liquor now as you have been without for a year. Don’t be a cissy. Take one.” If a person has a nut allergy that can prevent him or her from breathing, we don’t usually say you can eat one nut. Or if a person has a leg across, we’re not saying walk some. On the other hand, if someone doesn’t like coffee, we can offer him tea, for example. If someone doesn’t drink alcohol, we often start asking, why not.
Nowadays, these various disease horror programs have come into fashion on television. You know, Dr. Paise, Dr. Foot, and then you are horrified by these rare diseases in the world, like getting twins with one head. Think of the time before the Corona, that is, the time when we were still shaking hands. If a person has a disease in their hands , how easily we turn away. Another place that scares us easily is something out of the ordinary in ones face. The disease does not have to be life-threatening or even contagious in any way. Yet we would step back rather than towards.
An old saying: ”No age is a fault, a lump is a fault!” However, I will add the words old age to this list. Why am I talking about old age as a disease? Old age is not a disease, but I wanted to include it on this list for a very specific reason. Let’s think about old people. (At this point, of course, everyone thinks considerably OLDER THAN themselves.) Instinctively, words are spoken louder and possibly using simpler words. However, only some have hearing problems and some have their brain in a sharper condition than younger ones ever are. Yet we often talk over or past them. Another group who are in the same situation are those who have something different in development or physics. Why does speech slow down, why sound becomes louder? Why, in a situation where a person has an escort, do we talk to the escort rather than the person himself?
Such things this time. Let’s try to stay healthy. Let’s take good care of each other and ourselves! Let’s be happy about little things!
