Pitkään on taas aikaa kulunut. Tämä Koronan ja sotien aikakausi syö ihmistä niin, että on jäänyt kirjoittamattakin. Nyt pitää ryhdistäytyä ja kirjoittaa taajempaan. Sen teenkin, koska kaikenlaista uutta on tapahtunut. Mutta päästäkseen uuteen on usein pöyhittävä ensin vanhaa, joten etenen pikkuhiljaa.
Valitsin pehmonallen blogini tunnushahmoksi ja uteliaan, kaikkea tarkkailevan silmän toiseksi tunnukseksi. Alunalkaen tarkoitukseni oli pysyä täysin nimettömänä näiden hahmojen takana. Ei siksi, ettenkö tunnustaisi kaiken kirjoittamani omakseni. Paremminkin siksi, että symbolit kuvaavat minua hyvin eikä nimeni tietämisellä ole mitään lisäarvoa sanomisiini.
Koska elämään tulee kaikenlaista uutta, on oltava joustava. Tätä joustavuutta tavoittelen toimissani myös sillä, että tämän kevään aikana tulen myös julkaisemaan oman nimeni. Edelleenkin uskon, että sanomisiini siitä ei tule mitään lisäarvoa, mutta aika on sille kypsä jostain syystä, joka tässä myös tulee esille kevään kuluessa.
Korona ja sota ovat molemmat niin keskeisiä asioita, että niistä on kirjoitettava erikseen. Tuskin tulen sanomaan mitään uutta kummastakaan, mutta niistä on pakko kirjoittaa. Ne ovat niin paljon satuttaneet meitä kaikkia.
Toivon, että kasvu on myös tapahtuma, jota tämä kulunut talvi ja alkava kevät saavat meissä kaikissa aikaan. Näihin kryptisiin sanoihin lopetan tällä kertaa ja palaan seuraavaan artikkeliin hyvin pian.
Towards something new
by Leila0ShareTweetPin ItShare
It’s been a long time again. This era of the Covid and the wars eats one’s inside so much that even writing has been forgotten. Now I have to shape up and write more often. I do it because all sorts of new things have happened. But to get to something new, you often have to turn over the old one first, so I move forward little by little.
I chose the plush toy as the logo of my blog and as the second logo I chose the curious, all-observing eye. From the beginning, my intention was to remain completely anonymous behind these characters. Not because I wouldn’t acknowledge everything I wrote as my own. More because the symbols describe me well and knowing my name brings no added value to what I say.
As everything new comes into life, you have to be flexible. I am also seeking this flexibility in my actions by also publishing my own name this spring. I still believe that there will be no added value in what I say, but the time is ripe for it for some reason, which will also come out here during the spring.
Corona and war are both so important that they must be written separately. I will hardly say anything new about either, but I have to write about them. They have hurt us all so much.
I hope that growth is also an event that this past winter and the beginning of spring will bring to all of us. I will end with these cryptic words this time and return to the next article very soon.