by No niin. Kuten muutama lukija on jo huomannut, olen siirtynyt Bloggerista WordPressiin. Olen ostanut itselleni kotisivutilan. Se tarkoittaa, että Leilan lepotuolissa on nyt ihan oma kotisivunsa, jossa on useampia sivuja valmistumassa. Etusivullani pidän blogiani ja joka kerta kun ilokseni tulet lukemaan osoitteesta www.leilanlepotuolissa.com, mitä olen väkertänyt, ohjaudut automaattisesti tähän etusivulle.
WordPress on ilmeisesti käytetyin kotisivueditori tällä hetkellä. Ihmettelin aluksi, että miksi blogimentorini Kirsi 🙂 käyttää englanninkielistä wordpressiä, mutta en ihmettele enää. Niin monet kohdat tuosta sivustosta ovat joko kokonaan tai osittain kääntämättä suomeksi, että on paljon helpompaa lukea ohjeet englanniksi kuin sellaiseksi suomen ja englannin sekamuodoksi, jossa samassa lauseessa saattaa olla molempia kieliä. Finglishiä on muutenkin ihan liikaa.
Teen tätä kirjoittamista nykyään lohkoeditorin kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että wordpress automaattisesti antaa minulle tiettyjen tekemieni valintojen jälkeen jokaiseen kappaleeseen omat muotoilunsa ja siitä käytetään hienoa nimitystä lohkoeditori. Niin hienoa ominaisuutta tuo ei kuitenkaan sisällä, että tekstin molemmat reunat saisi tasattua. Ehkä se onnistuu vasta jossakin tulevissa versioissa tai vasta kun vaihdan pohjaa sellaiseen, jossa tuokin asia on huomioitu.
Bloggeristä siirsin vanhat tekstit tänne uuteen. Siinä kaikki muotoilut eivät ihan juosseet mukana vaan osa pääsi maaliin asti vain nilkuttamalla. Esimerkiksi kuvatekstit ovat kauniita kuin lattialle levinnyt naisen käsilaukku. Tilaa on ja tavaraa on vaikka kuinka, mutta mikään ei ole paikallaan eikä järjestyksessä. Korjailin noita vanhoja aikani, mutta nyt on aika lopettaa vanhan korjailu ja yksinkertaisesti saada uutta aikaiseksi.
Mielelläni laittaisin tänne osittain omia valokuviani, koska ne ovat minulle rakkaita. Mutta niiden tiedostokoko on yleensä liian suuri. Toisaalta minun valokuvien muovaamiskykyni on toistaiseksi liian pieni, joten olen nyt sitten kopioinut esimerkiksi pixapayn kuvia osoitteesta https://pixabay.com/fi/ tai suomalaisista ilmaissivustoista ”kuvia Suomesta” osoitteesta https://kuviasuomesta.fi/ Tällaisia kuvia julkaistaan onneksi kaikkien käyttöön, mikä on ihanaa. Muutoin täytyisi aina olla julkaisulupa hankittuna. Mutta ehkä niitä omia kuviakin tarvitsee opetella kunnolla pakkaamaan, niin siirtäminen onnistuu itseltäkin.
Se aurinkonaama edellisessä jutussa on kuitenkin ollut mulla kopioituna ennestään, mutta jostakin vapaasti käytettävistä kuvista sekin löytyi joskus jo aikaisemmin. Joitakin harvoja omia kuvia olen voinut käyttää, koska esimerkiksi kaukaa otetun kuvan koko on riittävän pieni pikseleinä. Mutta täytyy sanoa, että kyllä nämä tarjolla olevat ilmaiskuvat ovat nykyään toooooodella hyvän tasoisia. Vai mitä?
Olen myös aivan Yoastin ja Jetpackin lumoissa. Jos olette maisemissa ja Sastamalan Opiston tarjonta ja teidän ajankäyttönne kohtaavat, menkää ihmeessä Kirsin blogikurssille. Siellä tulee tutuksi monta uutta blogitermiä. Sieltä löytyy myös lisää noita ilmaisten kuvien löytöpaikkoja. Ensimmäisessä kurssitoteutuksessa meitä ei ollut ruuhkaksi asti, mutta meillä oli sen hauskempaa. Toinen paikka mitä suosittelen on Riikan ompelukurssit. Jos Riikka joskus luet tätä niin tiedä, että osasin opettaa oman ompelukoneen toiminnan viidesluokkalaiselle! Tunsin olevani aikamoinen mestari. Se on yksinomaan sinun ansiotasi. 😉 Jokainen tietysti löytää omalta paikkakunnaltaan lisää kurssitarjontaa.
Miksi, ja vielä Koronan aikana, kehotan menemään kursseille? Onhan sitä maailma täynnä tekemistä jo valmiiksi, eletään ruuhkavuosia, ei tahdo saada näitäkään asioita tehdyksi. Aivan totta, ei jokaisen elämäntilanteeseen sovi kurssittelu. Ei minunkaan jalkani sovi 36 numeron kenkään, vaikka kuinka koittaisin. Mutta jos on hetki aikaa itselle, sen voi viettää esimerkiksi jollakin mielenkiintoisella kurssilla. Liikunnastakin on uskomattoman monta kurssia. Eikä Sastamalan Opisto ole ainoa mielenkiintoinen kurssipaikka. Esimerkiksi Kunnon Startissa on paljon liikuntakursseja. Teija saa ihmeitä aikaan. Kuvittele, hän sai jopa minut taivutettua kuntosalin laitteisiin! 😉 Siinä on nainen, joka saa lihan liikkeelle!
Sanoin alussa kirjoittavani noin kerran viikossa. Nyt on jo mennyt enemmänkin eli mieleen voisi tulla, joko olen kyllästynyt. En todellakaan, mutta näillä sivuilla on erilaisia pohjia ja niin yksinkertainen ja helppokäyttöinen kuin edellinen pohjani olikin, siinä ei esimerkiksi saanut jutuista näkyviin lyhennelmiä vaan asetuksista huolimatta se laittoi aina koko tekstit näkyviin. Niinpä kaiken muun tohinan keskellä etsin parempaa sivupohjaa itselleni. WordPressiin olen kovasti tyytyväinen, tässä on monia sellaisia asioita, joita Bloggerista ei löydy. Mutta amerikkalaisena ympäristönä täällä tuntuu vallitsevan käytäntö, että naiskirjoittaja haluaisi aina vaaleanpunaisia härpäkkeitä ja koukeroita. Niinpä kesti hetken ennen kuin löysin tämän pohjan. Toki tässäkin ensin oli vaaleanpunaista ja kirkuvan punaista, mutta himmentelin vähän värejä, että en pelästyttäisi teitä heti ensi vilkaisulla.
Mielestäni surkeinta alustan vaihdossa on se, että kävijälaskuri alkaa aina alusta. Ja olemattomalla kävijälaskurilla olen ihan yhtä kaukana tavoitteestani olla varteenotettava kirjailija joskus. Siksi alan nyt kerjätä teitä. Jos mitenkään kestätte seurassani, klikatkaa edes silloin tällöin tänne lukemaan. Käsittääkseni laskuri ottaa huomioon sellaiset käynnit, joissa joko kirjautuu sisään mun laittamastani linkistä tai esim. googlessa laittaa hakusanaksi leilanlepotuolissa.com tai suoraan hakukenttään yläpalkkiin https:// riville sen. Www:kään ei ole pakollinen.
Jos sitten klikkaa tykkää-nappulaa jonkin tekstin alla, sehän somessa saa mahlat virtaamaan. Toistaiseksi minulla on siinä vasta sen muotoinen nappula, joka vaatii kirjautumista WordPressiin, joten en ihmettele, että tykkäyksiä ei tule. Se on siitä lystikäs nappula, että se ei kerro, kuka siellä oli painamassa vaan siinä somesalaisuus on taattu. Itse asiassa minäkään en näe, kuka sitä on painanut ja kuka ei. Tänne en saanut siirtymään bloggeriin laittamiani tykkäysvaihtoehtoja. Jotta saisin ne tänne, pitäisi opetella ensin koodaamaan. Siinä opettelussa mulla menisi huomattavasti pidempään kuin tässä bloggaamisen opettelussa. Vaikka sanotaanhan sitä, että elämä on opiskelua nykyään koko ajan.
Sitten jos oikein olet häpeämätön eli uskallat vaarantaa maineesi niin, että nimesikin – tai siis itse asiassa sähköpostiosoitteesi, joka voi olla vaikka kuinka kryptinen- voisi tulla näkyviin, voit vielä klikata itsesi seuraajaksi oikeanpuoleisen palstan alareunan linkistä. Käsittääkseni siihen ennen tuli kuva näkyviin sähköpostiosoitteen lisäksi, jos olit tallentanut sähköpostilinkkiisi kuvan näkyviin. Nykyään somesalaisuus tuntuu olevan niin suuri, että vaikka sitä kautta kirjautuisi seuraajaksi, se ei näytä tulevan näkyviin kuin minulle itselleni. Saan silloin sähköpostiini ilmoituksen ”xxx just started following you at http://leilanlepotuolissa.com. They will receive an email every time you publish a post. Congratulations.” Siitä en ole selvillä, kerryttääkö tämä sitten kävijälaskuria enää ensimmäisen käyntikerran jälkeen.
Sitten on vielä se pallurarivistö jutun alla. Siitä jos klikkaa esim. Facebookin näköistä rinkulaa, naamakirja sisäänkirjautumisen jälkeen luo seinällesi kirjoituskohtaan linkin siitä ko. jutusta ja antaa mahdollisuuden kirjoittaa kommenttia omille kavereille facessa. Ja mitä isommalle kaveriporukalle sen jakaa, sen useampi tulee asialla kiusatuksi, mutta sen useampia laskuri myös nakuttaa kävijöiksi. Ja siinä rivistössähän on sitten oma palluransa twitterin käyttäjille, what’s appaajille, pinterestaajille yms. Tämä hävyttömän kerjääjän pikku vinkkinä mainittakoon. 😉
Hyvää toukokuista sunnuntain jatkoa. Positiivisia ajatuksia: hymyile peilikuvallesi, sano jotakin mukavaa rakkaallesi. Päivä kerrallaan tästä selvitään!
