by Sanoilla me pystymme tekemään niin paljon. Siksi meillä on niin suuri vastuu sanomisistamme. Voimme palkita, kannustaa, helliä, rakastaa, tukea, myötäelää, auttaa. Mutta voimme myös painaa, uhata, osoittaa halveksuntaa ja vähätellä. Jotta tämä olisi vielä vaikeampi kokonaisuus, voimme myös luulla tekevämme sanoilla hyvää ja oikeasti voimmekin tehdä huonoa ja joskus myös toisinpäin. Siksi sanomisen kanssa pitää aina olla nöyrä. Jokainen kohtaaminen alkaa aina alusta, jokaisessa sanomisessa joutuu aina pohtimaan, mitä tarkoitan ja miten sen sanon.
Ei arki kuitenkaan mene niin, että joka hetki tulisi pohdittua jokaista sanaansa. Entäs sitten ne hetket, kun suuttuu niin, että oksat pois? Ei varmasti tule ulos pohdittua sanomista. Päin vastoin, sanat voivat jopa puuroutua niin, että ulosanti on vähemmän ymmärrettävää. Välillä ihan suuttumattakin on niitä tilanteita, joissa tulee sanottua ihan, mitä sylki suuhun tuo. Ajattelepa tilannetta, jossa oikein väsyneenä yrittää selittää jotakin. Samoin ne hetket, joissa on onnensa kukkuloilla, sanomiset innosta mykkyrällä. Ei tule punnittua puhetta.
Toinen ihminen täytyy tuntea hyvin, jotta pystyy tarkasti ymmärtämään, mitä hän sanoo. Ja sittenkin ymmärtää helposti väärin. Sinällään asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Lähestytäänpä sanoja toisesta näkökulmasta. Ajattelepa omia ajatuksiasi. Kuinka usein ymmärrät viimeisen päälle, mitä ajattelet? Minä en ainakaan koko ajan ymmärrä edes omia ajatuksiani. Miten siis voisin ymmärtää toisen ihmisen puhetta! Mutta silloin kuvaan mukaan astuukin tahto. Jos minä tahdon ymmärtää, mitä toinen ihminen sanoo, ponnistelen ymmärtääkseni ja toivottavasti lopulta ymmärrän. Jos minä lähestyn toisen ihmisen sanomia ajatuksia hyväntahtoisesti, on suurempi todennäköisyys, että ymmärrän ne. Siksi kannattaa pyrkiä ymmärtämään.
Sanoilla on oma merkityksensä, joka voi ilmetä lauseyhteydestä. Kuusi ihmistä työskenteli pihalla kun kuusi kaatui. Aina merkitys ei aukea edes lauseyhteydestä, vaan tarvitaan ympäröivää tarinaa. Joissakin tilanteissa sana voi tarkoittaa aivan muuta kuin sillä tarkoitetaan. Hän oli minulle niin ”rakas”. Eri murrealueilla sama sana voi tarkoittaa aivan eri asiaa: Pellolla oli paljon itikoita. Tänään en kuitenkaan kirjoita näistä merkityksistä. Kirjoitan siitä, että on tärkeää sanoa ystävällisiä sanoja, kannustavia sanoja.
Ajatellaanpa monia päivittäisiä kohtaamisia: Kaupan kassa, linja-autonkuljettaja, sairaanhoitaja, posti. Todella moni heistä väsyneenäkin kiittää, toivottaa, hymyilee. Jollekin asiakkaalle ne voivat olla päivän ainoat sanat, ainut ihmiskontakti. Siksi on niin upeaa, että nämä ihmiset jaksavat jakaa lämpöä ja välittämistä ympärilleen. Yhtä lailla on upeaa nähdä, kun jonkun ihmisen kasvot syttyvät vastavuoroiseen hymyyn. Yleensä silloin koko ilme kirkastuu, ryhti suoristuu, silmiin syttyy tuike. Näin me voimme tukea toinen toisiamme.
Tällaisena Korona-aikana meillä on tavallista suurempi vastuu omista sanoistamme. Jokainen voi olla kuormitetumpi ja väsyneempi. Silloin niillä ystävällisillä sanoilla voimme kannatella toinen toisiamme. Voimme antaa ja ottaa vastaan.
Miksi kirjoitan tällaista? Eikö tämä ole lässytystä, vaikean asian sokeroimista, vaaleanpunaista höttöä, kuorrutetta. Ei aikuinen ihminen voi ajatella näin. Tässä taas joku taivaanrannanmaalari yrittää näyttää paremmalta. Niin, pitkään ajattelin sillä tavalla, että tuollainen on vain teeskenneltyä iloa. Ajattelin myös, että suomalaisuuteen ei kuulu sellainen tunteiden korostaminen, kohteliaisuuksien lateleminen ja hössöttäminen. Me olemme jäyhää, vähäpuheista kansaa. Nykyisin ajattelen, että toki me saamme olla jäyhää ja vähäpuheista kansaa, mutta me saamme myös puhua tunteista, sanoa ystävällisiä sanoja, kannustaa toisiamme.
Minä olen vielä noviisi positiivisten asioiden sanomisessa, hyvän palautteen antamisessa. Mutta tunnen sellaisia ihmisiä, jotka hallitsevat ystävällisen käytöksen ja ystävälliset sanat. Esimerkiksi kaupan kassalla tiedän kaksi tällaista esimerkkiä. En nyt mainitse heidän nimiään. Jätän ne sanomatta siitä yksinkertaisesta syystä, että toisen nimeä en edes tiedä. Toisen olen tullut tuntemaan erilaisista yhteyksistä lasten kautta. Mutta lähes joka kerta kun kohtaan jomman kumman heistä, lähden kaupasta hyvällä tuulella.
Sanotaan siis mukavia asioita toinen toisillemme. Tähän voinkin kertoa vielä uuden sanan tai ilmaisun, jonka opin tässä taannoin. Nyt kun ollaan oltu varovaisia menemään minnekään ja kampaajallakin tulee käytyä entistä harvemmin, on keksitty kohtelias tapa sanoa, että hiusmallisi on kasvanut yli. Silloin sanotaan: Sinulla on koronatukka. 🙂 Minulla ainakin on.
