Minulta on kysytty: Miksi pidät blogia? Jos sinun on pakko kirjoittaa, miksi et kirjoita pöytälaatikkoon. Niin sitä on aina ennen tehty. Hyviä kysymyksiä. En ole varma, osaanko vastata niihin aukottomasti, mutta yritän.
Blogi on minulle pöytälaatikkoon nähden kuin peili paljaaseen seinään nähden. Jos tunnet minut, tiedät, että en pidä peileistä, koska ne heijastavat kuvan omasta itsestä takaisin. En oikein koskaan ole ollut sinut oman ulkonäköni kanssa niin, että innosta hypellen menisin aina peilin luokse katsomaan, miltä tänään näytän. Mieluummin ehkä hyppelen sen peilin ohi. Samalla lailla blogin kirjoittaminen ei ole minulle koko ajan sellainen tehtävä, että juuri nyt on saatava kirjoittaa blogia, koska en tiedä mitään parempaa. Siitä 24/7 jaksosta, jota vuorokaudeksi kutsutaan kilpailevat niin monet asiat, joista yritystoiminta ja perhe eivät suinkaan ole vähäisimmät vaan päin vastoin. Lisäksi nukkuminen vaatii oman viipaleensa tai ilman sitä ei pian ole mitään muutakaan. Lisäksi jokaiseen päivään kuuluu kaikenlaista sälää jotka vievät aikaa vaikka mitään valmista ei tunnu syntyvän.
Mutta niin kuin peili armotta kertoo, koska silmän aluset ovat väsyneet, koska hiukset ovat pystyssä tai koska näyttää lähes inhimilliseltä, blogin pitäminen antaa minulle avaimia kirjoittamiseen. Saan täyttyvistä riveistä oppia siitä, kuinka edetä tekstissä silloin kun tuntuu, että kirjoittaminen ei suju. Toisaalta silloin, kun tuntuu, että sanoja tulvisi yli äyräidensä, saan oppia, kuinka hillitä tuota sanatulvaa niin, että saan sen mahtumaan marginaalien väliin. Näihin asioihin blogi antaa vastauksia, vaikka en saisi yhtään palautetta matkan varrelta.
Jos sitten saan palautetta tästä blogista, ne taas auttavat minua kehittymään lisää, koska sekä kehuvasta että kehittävästä palautteesta oppii koko ajan lisää. Miksi sitten on tärkeää kehittyä? Eikö riitä, että on saanut opiskella, tehdä työtä, perustaa perheen. Miksi vielä pitää kehittyä? Uskon, että koko ihmiselämä on kehittymistä, hioutumista, oppimista, muuttumista.
Toinen palautealue, josta olen saanut käydä keskustelua, on blogin sisältö. Menestyvimmät blogit tehdään muodista, ruuanlaitosta, rakentamisesta ja lasten kasvattamisesta. Blogissa on aina yksi teema ja jos halutaan kirjoittaa useammasta teemasta, tehdään useampi blogi. Tämä on selkeänä mielessä varsinkin miespuolisilla lukijoilla. Pitää olla selkeä, pitää pysyä yhdessä aiheessa.
Minä valitsin blogin aiheeksi lifestyle blogin, koska sellainen otsikko mielestäni valitaan, jos halutaan vähän hypähdellä aiheesta toiseen. Varsinkin naispuoliset lukijat tuntuvat olevan samaa mieltä tästä. Omasta mielestäni kirjoitan koko ajan yhdestä, samasta aiheesta. Tuo aihe on elämä, joka pulpahtelee esiin tavuina, sanoina, virkkeinä. Se pirskahtelee esiin erilaisina tunteina, välillä iloisina, välillä surullisina, mutta enimmäkseen kuitenkin positiivisina.
On upeaa, että monella ihmisellä on niin paljon sanottavaa yhdestä ainoasta aiheesta, että he saattavat kirjoittaa siitä aiheesta koko elämänsä. Minä en ole noita ihmisiä. Vaikka pidän todella paljon suklaasta, en voisi syödä sitä koko ajan. Näin jo puhtaasti siitä syystä, että verisuonet ja elimistö eivät ilahtuisi noin yksipuolisesta ruokavaliosta. Toisaalta, jos söisin vain suklaata, en saisi koskaan mansikoita tai avokadoa.
Yksittäisen blogikirjoituksen pituus on myös nostattanut mielipiteitä. Esimerkiksi sellainen blogin kirjoittaja, jolla on paljon lukijoita on sanonut, että yksittäisen blogitekstin pitää olla lyhyempi, jotta lukija jaksaa lukea sen kerralla loppuun. Tekstissä pitää olla omia kuvia ja kuvia pitää olla enemmän kuin yksi. Varmaan on näin, mutta ainakaan toistaiseksi en malta lopettaa lyhyempään. Valokuvien suhteen voi joskus myöhemmin olla, että laitan omiakin kuviani, mutta niiden koko täytyy ensin sovittaa tämän alustan toiveisiin. Mitä tulee tuohon oikean reunan repaleisuuteen, emme me, lohkoeditori ja minä ole vielä niin hyvissä väleissä keskenämme, että lohkoeditorin asetukset suostuisivat paljastamaan molempien reunojen tasauksen.
Sitten on vielä yksi kummallisuus, jota en varmaan koskaan opi ymmärtämään, mutta joka on hyvin kiinnostavaa. Se on tämä hakukoneoptimointi. Se kaiketi tarkoittaa sivuston sanankäytön parantamista siten, että sivusto sijoittuu hyvin hakutuloksissa. Eli kun joku hakee netistä hakusanalla xxx, miten hänet saadaan päätymään juuri minun sivulleni. Vastauksen pitäisi olla niin yksinkertainen, että parannan sivuni sisältöä, tekniikkaa ja linkkejä. Käytäntö onkin sitten jo ihan eri juttu. Minulla on tässä sivustolla mukana esimerkiksi SEO, luettavuus, Schema, sosiaalinen media, kohdennettu avainfraasi, kestolinkki, meta selostus, otsikkoanalyysi, artikkeli ja lohkoeditori. Niiden kanssa ei elämä käy koskaan pitkäveteiseksi. Osa niistä näyttää minulle hymiöilmeillä, mitä mieltä ne ovat kirjoituksestani. Jos saan oikein hyvän jutun aikaiseksi, suupielet nousevat alhaalta vaakatasoon. Vielä kertaakaan en ole saanut aikaiseksi oikeaa hymyä noille teknisille ystävilleni. Mutta en vain voi lakata yrittämästä.
Hymyn toivossa toivottelen siis sinullekin mukavaa viikonloppua ja iloista joulun odotusta! 🙂
The purpose of the blog
I have been asked: Why do you like to blog? If you are forced to write, why not write into a desk drawer. That has always been the case before. Good questions. I’m not sure I can answer them seamlessly, but I will try.
For me, a blog is like a mirror to a desk drawer against a bare wall. If you know me, you know I don’t like mirrors because they project a picture of my me. I’ve really never been sure with my own appearance, so eager that I would jump for excitement just for going to the mirror to see what I look like today. I’d rather maybe jump past that mirror. Similarly, writing a blog is not all the time a task I have to do right now because I know nothing better. Of the 24/7 episodes called 24 hours a day, so many things compete, of which business and family are by no means the least, but vice versa. In addition, sleeping requires its own slice with or without it, there will soon be nothing else. Plus, every day involves all sorts of mischief that take time even though nothing ready seems to be done.
But as the mirror mercilessly says, because the skin under the eyes looks tired, because the hair is upright, or when your face looks almost human, keeping a blog gives me the keys to writing . I learn from the filling lines how to proceed in a text when it feels like writing isn’t going well. On the other hand, when you feel like words are flooding all over, I get to learn how to curb that flood of words so that I can fit it between the margins. The blog provides answers to these questions, even if I don’t get any feedback along the way.
If I then get feedback from this blog, that will again help me develop more, because I am constantly learning more about both praiseworthy and developmental feedback. So why is it important to evolve? Isn’t it enough to be allowed to study, work, start a family. Why do I still need to evolve? I believe that the whole of human life is development, refinement, learning, change .
The second area of feedback, which I have had a discussion, is the blog content . The most successful blogs are made about fashion, cooking, construction and raising children. There is always one theme in a blog and if you want to write about more than one theme, make more blogs. This is clear in mind, especially for male readers. You have to be clear, you have to stay on one topic.
I chose lifestyle blog ’s as the topic of my blog because I think that kind of title is chosen if you want to jump a bit from one topic to another. Female readers in particular seem to agree with this. In my opinion, I write all the time on one, the same topic. That subject is a life that pops up in syllables, words, sentences. It pops up as different feelings, sometimes happy, sometimes sad, but mostly positive nonetheless.
It’s great that so many people have so much to say on a single topic that they might write about it all their lives. I’m not those people. While I really like chocolate a lot, I couldn’t eat it all the time. I say this purely for the reason that blood vessels and the body would not rejoice in a such one-sided diet. On the other hand, if I only ate chocolate, I would never get strawberries or avocados.
The length of a single blog post has also raised opinions. For example, an author of a blog with a lot of readers has said that an individual blog post needs to be shorter in order for the reader to be able to read it all at once. The text must have photos of my own and there must be more than one photo per text. Probably so, but at least for now, I can’t stop shorter. With regard to photographs, it may in the future be that I put my own pictures to the text, but their size must first be adapted to the wishes of this platform. As for that right-edge raggedness, we, the block editor, and I, are not yet so well gotten acquainted with one anothet that the block editor settings would agree to reveal the alignment of both edges.
Then there’s another weirdness that I’ll probably never learn to understand, but that’s very interesting. It is this Search Engine Optimization . It probably means improving the word usage of the site so that the site ranks well in the search results. That is, when someone searches the web for xxx, how do they get to end up on my very page. The answer should be so simple that I improve the content, technology, and links on my page. Practice is a whole different thing then. For example, I have SEO, readability, Schema, social media, targeted key phrase, duration link, meta description, title analysis, article and block editor on this site. With them, life never gets boring. Some of them show me with emoticons what they think of my writing. If I get a really good text, the mouthpieces will rise from the bottom to the horizontal. Not once have I gotten the right smile to the face of my technical friends. But I just can’t stop trying.
So in the hope of a smile, I wish you a nice weekend and a happy Christmas! 🙂
